Tikkuröijypiiri ja tekemisen taito

”Kädet ylös sir”, toteaa lähes kaksimetrinen turvatarkastaja Lontoon Heatrow’n lentokentällä. Hailuodon rovastin Timo Juntusen vaatteet ovat piipanneet hänen käveltyään metallinilmaisinportin läpi. Vakavailmeinen turvatarkastaja selvittää hälytyksen syytä. Tunnustellessaan Timon puseroa, mies on erityisen tarkka ja hidas. Lopulta mies toteaa: ”Onpa teillä hieno villapaita. Mistä olette saaneet  sen?”

Kysymystä seuraa lyhyt, mutta perusteellinen keskustelu. Vieressä matkalaukkuja nostetaan liukuhihnalle ja lentokuulutukset kaikuvat ilmassa. Kenttä on yhtä lähtemistä, palaamista ja arkista kiirettä. Sen ei anneta häiritä nyt, kun miesten välillä käydään keskustelua hailuotolaisesta kalastajaneuleesta.  Timo selvittää turvamiehelle hailuotolaisen perinnevillapaidan historiaa.  Kun turvatarkastaja päästää Timon menemään, hän huikkaa perään ”Aion pyytää vaimoani tekemään samanlaisen”.

Ei ole ihme, että luotolainen herättää kiinnostusta.  Myös maailmalla.  Käytännöllinen perinneneule on kaunis ja hyvin istuva. Se on keskeinen osa luotolaista kultturihistoriaa. Hailuoto-seura vaalii perinnevillapaidan tekemisen taidon säilymistä järjestämällä säännöllisesti tikkuröijypiirin kokoontumisia.

3S5A1569

Tikkuröijypiiri syntyi alun perin hailuotolaisnaisten Anne-Maria Haapalan ja Auli Sipolan yhteistyönä. Kuvassa Auli ja vyyhdinpuu.

Tammikuisena iltana Hailuodossa on pimeää ja koleaa. Kun astuu sisään Vanhan-Pappilan puisista pariovista, vastassa on lämmin ja tunnelmallinen sali. Sen pitkillä puupenkeillä ja nurkkapöydän ääressä istuu iloinen joukko neulojia. Salin täyttävät puikkojen kilinä, nauru ja puheensorina. Neulojien jaloissa pujottelee maatiaiskissa.

Timo Juntunen lukee kulttuurituokiossa Pekka Kämäräisen kirjaa Pantasusi ja muita eläintarinoita.

Timo Juntunen lukee tikkuröijypiirin kulttuurituokiossa Pekka Kämäräisen kirjaa Pantasusi ja muita eläintarinoita.

Tikkuröijypiiri on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita neulomaan oman luotolaisen. Siellä voi halutessaan neuloa myös jotain pienempää, mikäli suoraan luotolaiseen hyppääminen tuntuu liian suurelta harppaukselta. Luotolainen onkin inspiroinut saaren käsityötaitajia luomaan myös pienitöisempiä oheistuotteita perinnepaidan ympärille, kuten villasukkia, pipoja, kaulureita ja kynsikkäitä. Edes aiempaa kokemusta neulomisesta ei tikkuröijypiirissä vaadita.

3S5A1610

Kissakin viihtyy tikkuröijypiirissä.

3S5A1618

Nadja-kissa nojailee tyytyväisenä Timon luotolaista vasten.

 

 

 

 

 

Tämän todistaa luotolainen Asko Heikura, joka lähti tikkuröijypiiriin ystävänsä houkuttelemana. Askolla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta neulomisesta. Ennen kuin hän pääsi edes tekemään koetilkkua, oli Askon opeteltava silmukoiden luominen. Ja seuraavaksi se, kuinka neulotaan oikeaa ja nurjaa.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Askon sylissä lepää kauniilla ja tasaisella käsialalla tehty harmaa luotolainen, joka on lähes valmis. Sillä ei ole väliä, vaikka työ on vienyt pitkään. Neule tulee kestämään käytössä vuosikymmeniä.

3S5A1573

Asko Heikura haaveilee tekevänsä joskus luotolaisen omien lampaiden villoista.

3S5A1594

Luotolaisnaisia tikkuröijypiirissä. Liisa Iljana (toinen vasemmalta) neuloo peräti 7-10 luotolaista vuodessa.

Tikkuröijypiirin luotolaisneuleen tekijäkonkareihin kuuluva Liisa Iljana neuloi ensimmäisen luotolaisensa 40 vuotta sitten. Sen tekoon meni tuolloin kokonainen talvi. Tuo luotolainen on yhä ehjä. Liisalla oli pitkä tauko luotolaisten teossa, kunnes hän vuonna 2008 innostui perinneneuleesta uudelleen. Hänen ennätyksensä on kymmenen luotolaista vuodessa.

Lyhimmillään Liisa on neulonut luotolaisen kahdessa viikossa ja kahdessa päivässä. Jos Liisalla menikin alussa hartiat jumiin painavan neuleen neulomisesta, on työ opettanut tekijäänsä ja oikeanlainen työasento löytynyt. Liisan vinkki on kiikkustuolissa neulominen. Siinä hartiat eivät pääse jännittymään. Liisan neulomia luotolaisia on tilattu ympäri Suomea.

Liisa on omalta osaltaan vienyt luotolaisen perinnettä eteenpäin. Hän on auttanut monia, jotka ovat innostuneet neulomaan luotolaisen. Hän on antanut jopa puhelinneuvontaa neulomiseen. Liisa toteaa tilausten perusteella eräänlaiseksi nykytrendiksi sen, että tilaajat toivovat usein tyköistuvampaa mallia ja 2-säikeisestä langasta tehtyä tikkuria, jolloin lopputulos on vähän ohuempi. Perinteisesti luotolainen tehdään 3-säikeisestä langasta.

Tikkuröijypiiriin kuuluu aina neulomisen lisäksi pannukahvihetki, arvonta ja pieni kulttuurituokio. Jälkimmäisessä on luettu muun muassa Aleksis Kiveä ja Ilmari Kiantoa. Kirjallisuuden äärellä, mukavien ihmisten ympäröimänä ensimmäisen oman perinneneuleen aloittaminen tuntuu houkuttelevammalta kuin koskaan.

Seuraava Tikkuröijypiirin kokoontumiskerta on 23.3. klo. 18-20 Vanhassa Pappilassa, Vanhanpappilantie 41.

 

Lähteet nettilinkkeinä:

Hailuoto-seura 

Luovon Puoji 

Luotolaisen lumo

Eräänä päivänä vuonna 1922 Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa kaksi kalastajaa istuu puuveneessään. Columbiajoki virtaa miesten alla leveänä ja väkevänä. Miehille kalastuspaikka Columbiajoen suulla on tuttu. Yllättäen heidän lähellään kalastava mies joutuu veden varaan. Kaksikko ymmärtää heti, että tilanne on vakava. He kiirehtivät apuun ja lopulta uupunut mies saadaan vedettyä turvaan. Mutta valtava joki on voimakas ja vie toisen pelastajista mukanaan. Kun vainaja myöhemmin löydetään, hänet tunnistetaan luotolaispaidan perusteella, joka hänellä oli yllään hukkumishetkellä. Tuo paita kuului Hailuodosta Amerikkaan muuttaneelle Jussi Sipilälle.

Marjaniemessä seisoo pieni kahvila-puoti Luovon Puikkari, jossa myydään myös käsitöitä, kuten luotolaispaitoja. Yksi puodin perustajista on Martta Tönkyrä, jonka setä Jussi Sipilä oli. Martan suvussa luotolaisia eli tikkureita on neulottu jo vuosikymmeniä. Perinteen mukaan Martta on opettanut luotolaisen tekemisen taidon myös tyttärelleen Saila Tönkyrälle. Naiset uskovat, että 1800-luvulta peräisin oleva luotolainen tulee säilymään myös tulevaisuudessa. Sillä klassikkoneule ei ole ainoastaan kaunis. Se on ennen kaikkea käytännöllinen pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

IMG_2286

Hailuodossa sulhanen saattoi ennen vanhaan mennä naimisiin morsiamen neuloma luotolainen yllään. Vanhoissa valokuvissa voi nähdä, kuinka saaren miehet saatettiin rintamalle luotolaiset yllään. Paikallisille kalastajille luotolainen on aina ollut korvaamaton käyttövaate.

Luotolaisen luonnonvärit.

Luotolaisen luonnonvärit.

Perinteinen luotolainen neulotaan käsin pesemättömästä ja värjäämättömästä suomenlampaan villasta. Harmaa on luotolaisen perusväri. Vasta myöhemmin sen rinnalle on noussut myös luonnonvaalea sekä luonnonmusta, joka taittuu sävyltään ruskeaan. Vielä 1950-luvun alussa Hailuodossa oli tuhansia lampaita. Mustia lampaita oli saaressa kuitenkin vähän. Eikä niiden villaa raaskittu käyttää paidan tekoon. Korkeintaan niiden tummaa villaa sekoitettiin harmaan joukkoon. Luonnonvaaleaa taas pidettiin liian arkana värinä, koska luotolainen oli ennen kaikkea käyttövaate.

Luotolainen on saumaton ja neulotaan yhtenä kappaleena. Nykyisin paita neulotaan pyöröpuikoilla, mutta ennen käytettiin kymmentä sukkapuikkoa. Tästä juontuu myös luotolaisen toinen nimi tikkuri, sillä Hailuodossa puikkoja on perinteisesti kutsuttu tikuiksi. Luotolaisen istuvuutta parantaa selkäkiila. Sen leveys määrittyy kantajan hartialeveyden mukaan. Paidassa on myös kyynärpääkavennukset.

Luotolaiseen kuuluu koristeellinen korinpohjaneuleinen etuosa. Kuviota kutsutaan västäräkiksi. Sitä ei kuitenkaan ollut alkuperäisesssä luotolaisessa. Onkin todennäköistä, että västäräkkikuviointi on saanut vaikutteita muiden maiden, kuten Islannin tai Irlannin kalastajaneuleista.

Yksi luotolaisen tunnusmerkeistä ovat vasemman puolen kaulusta ja olkapäätä koristavat kuusi miesten housunnappia.Perinneneule luotolainen löytyy Suomen kansallismuseon sekä Suomen käsityön museon kokoelmista.

Yksi luotolaisen tunnusmerkeistä ovat vasemman puolen kaulusta ja olkapäätä koristavat kuusi miesten housunnappia.Perinneneule luotolainen löytyy Suomen kansallismuseon ja Suomen käsityön museon kokoelmista.

Alun perin luotolainen oli myös kaulukseton. Tällöin paitaan kuului pitkä kaulahuivi. Saariolosuhteissa huivi suojasi kylmältä viimalta, mutta huivilla oli myös muuta käyttöä.  Sillä saatettiin sitoa hevosen paksussa hangessa loukkaama jalka, korvata heinähäkin katkennut pinna tai sitoa polvi, johon kirves oli osunut puuhommissa.

Luotolainen on pitkäikäinen ja saattaa kestää käytössä vuosikymmeniä. Kuluneet hihat tai kaulus voidaan purkaa, ja ne on helppo neuloa uudelleen. Tämä onkin ollut yleinen tapa, jolla paitaan on saatu reilusti lisää käyttövuosia. Oli myös tavallista, että luotolaisia omistettiin kaksi, joista toinen oli käyttövaate ja toinen tarkoitettu pyhäkäyttöön. Perinneneule on tänäkin päivänä sopiva juhla-asu.

Hailuodon lammaskanta romahti aitalain mukana 1950-luvun puolivälissä. Perinteisesti luotolaiset oli neulottu oman saaren lampaista keritystä villasta. Samoihin aikoihin käsityöala koneellistui ja markkinoille ilmestyivät teollisesti tuotetut langat. Nämä seikat olivat vahvasti vaikuttamassa siihen, että luotolaisten neulominen väheni. Vasta muutama vuosikymmen myöhemmin, 1970-luvulla, perinnepaidan suosio alkoi näyttää elpymisen merkkejä. Ja 80-luvulla luotolainen tallennettiin perinnekäsitöistä kertovan kirjan kansiin.

Luotolainen

Luotolainen painaa valmiina noin kilon. Hailuodossa luotolaisia myy Marjaniemen Puikkarin lisäksi  Luovon Puoji kylällä. Perinneneuleen voi tilata omien mittojen mukaan.

Luotolainen on perinteisesti ollut kalastajien suosiossa, sillä se on suojannut hyvin kylmältä ja kostealta merituulelta. Luotolaiselle ammattikalastajalle Tuomo Annuselle luotolainen on toiminut jopa henkivakuutuksena. Ollessaan hylkeenpyynnissä 1960-luvulla, Tomppa putosi hyiseen mereen. Hän pääsi kipuamaan takaisin jäälle ja riisui märät vaatteensa. Tomppa rutisti luotolaisensa niin kuivaksi kuin pystyi ja puki painavan paidan takaisin ylleen. Koska luotolainen lämmittää kosteanakin, selvisi Tomppa luotolaisen avulla niin pitkään, että pääsi lämpimään ja sai kuivaa vaatetta ylleen. Ei ole sattumaa, että luotolainen on kalastajien luottovaate.

Lähteet:

Henkilöhaastattelumateriaali, jotka olen tehnyt alun perin luotolaispaitaa käsittelevää lehtiartikkelia varten vuonna 2014.

Ylen Elävä arkisto (12.10.1987): Kalastajaneule luotolainen on villapaitojen klassikko.