M/S Bergön haaksirikko Marjaniemen edustalla 2/2

Joitakin päiviä M/S Bergön haaksirikon jälkeen joulukuussa 1954 annettiin Oulun Raastuvanoikeudessa haaksirikon meriselitys. Laivan kapteeni Runar Sommarström totesi tuolloin, että tiheä sumu ja lumipyry olivat estäneet näkyvyyden. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy laivan haaksirikkoon.

Siihen olivat vaikuttaneet lisäksi magneettiset häiriöt, kaikuluotaimen osoittamat virheelliset syvyyslukemat sekä myötävirta, joka kuljetti laivaa pois oikeasta suunnasta. Meriselityksen vahvistivat oikeaksi kapteenin lisäksi myös toinen perämies M. Lindholm, ensimmäinen konemestari B. Artzen sekä matruusi E. Falström.

bergo%cc%883

Kaleva uutisoi m/s Bergön haaksirikosta aikanaan paljon. Kuva: Kaleva lehti joulukuulta 1954. Lähde: Oulun kaupunginkirjaston nidearkistot.

Myös luotolaista, m/s Bergöhön heti karilleajon jälkeen saapunutta luotsi Aimo Piekkolaa kuultiin oikeudessa. Hän mainitsi tuolloin Raahen ja Hailuodon välillä olevan monien meripeninkulmien alue, jossa on useasti todettu magneettisia häiriöitä.

Reimareista Piekkola ei voinut vahvistaa mitään, sillä jäät olivat moneen kertaan kulkeneet niiden yli eikä näin voinut olla varmuutta siitä, olivatko ne paikoillaan vai eivät. Piekkolan noustessa onnettomuuslaivaan, hän ei havainnut Kelmin valo- ja äänipoijua. Onnettomuustutkinnan yhteydessä sen todettiinkin olevan noin kahden meripeninkulman päässä turmapaikalta.

Meriselityksissä kerrotaan, että ruotsalaisen pelastusalus Poseidonin piti olla pelastuspaikalla klo. 19.00. Turmalaivasta yritettiin koko ajan saada siihen yhteyttä, mutta turhaan. Poseidon ei koskaan saapunut paikalle. Kahdeksan aikaan turmailtana aallot löivät laivan yli ja vettä virtasi sisään. Pelkona oli myös laivan katkeaminen. Marjaniemen luotsien saapuessa illalla 21:45, koko miehistö oli jo siirtynyt pelastusveneisiin.

Kaleva-lehti kirjoitti 5.12.1954 pelastusalus s/s Assistansin poikenneen tulomatkallaan Toppilaan lähellä Bergön karilleajopaikkaa tarkastamaan laivan kuntoa. Se ei kuitenkaan päässyt riittävän lähelle kovan merenkäynnin ja mataluuden vuoksi. Kalevassa todettiin, että sään salliessa s/s Assistans lähtisi uudelleen paikalle tutkimaan vaurioiden laajutta, ja että ennen mahdollista pelastusoperaatiota sukeltajan tulee määritellä sopivan toimintamuodot. Tuolloin laivan nostamismahdollisuudet arvioitiin kuitenkin hyvin vähäisiksi.

bergo%cc%88-valokuva

M/S Bergö kuvattuna haaksirikon jälkeen. Kuva: Riitta Rantapirkolan kotialbumi. Kuvan ottaja ei tiedossa.

Talvella 1955 ahvenanmaalaisen laivanvarustamo Ab Sallyn perustaja ja toimitusjohtaja Algot Johansson (s. 1898-k. 1986) saapui Hailuotoon tutkimaan hylkyä tarkoituksenaan selvittää sen nostomahdollisuuksia. Johansson oli valtakunnallisesti merkittävä liikemies, joka sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1958.

Vaatimattomista oloista ponnistanut Johansson kehitti ja johti varustamotoimintojaan yhdeksi maamme suurimmista. Sally varustamon laivoille oli tyypillistä, että niiden nimet päättyivät kirjaimiin -ny. Varustamon laivoja olivat muun muassa Adeny, Berny, Bonny, Dafny, Dagny, Fanny, Gunny, Ragny ja Valny. Johansson oli Sally varustamon kautta myös Viking Linen osakas.

Hailuodon matkan tarkoitus oli arvioida, voisiko m/s Bergön vielä kunnostaa käyttöön. Johansson yöpyi luotsinvanhin Heikki Isolan kotona. Saapumista seuraavana päivänä Isola lähti näyttämään tietä hylylle. Naapurista Piekkoloilta haettiin matkaa varten kirkkoreki, hevonen ja hevosmies. Vaivalloinen ja pitkä matka hylylle taitettiin jäätä pitkin hevosella. Nähtyään lopulta hylyn Johansson teki päätöksen laivan kunnostamisesta.

M/S Bergö makasi Marjaniemen helmoissa talven yli. Kesällä 1955 ryhdyttiin nostotoimiin. Operaatiosta vastasi Alfons Håkans oy, joka oli vaasalainen meripalveluihin erikoistunut yritys. Se myös omisti hylyn sen nostovaiheessa.

Nostoa varten koulutettiin ja palkattiin sukeltajaksi hyväkuntoinen ja ennen kaikkea hyväkeuhkoinen luotolainen Reino Sauvola tutkimaan hylkyä. Painuessaan pinnan alle hylkyä etsimään, Sauvolalla oli yllään vanhanmallinen sukelluspuku, jonka ilmaletku ja pelastusköysi johtivat meren pinnalla odottavaan veneeseen. Sukelluspuvun kypärä muistutti avaruuskypärää.

Sauvolan sukeltaessa hylylle, hän löysi salongista ilmataskun. Siellä hän saattoi irrottaa kypärän hetkeksi ja korkata laivasalongista käsiinsä nappaamansa viskipullon. Raskaan työn ohessa, ilmataskun suojissa, Sauvola hörppäsi hyvin ansaitut viskiryypyt ennen sukelluskypärän painamista uudelleen päähänsä ja palaamistaan pinnalle.

Lähes koko kesän vieneen nosto-operaation jälkeen m/s Bergö siirrettiin Raaheen. Sen omistaja vaihtui Algot Johanssoniksi, joka vastasi nyt korjaustöistä. Koska laiva oli haaksirikkotuessaan kuljettanut säkkitavarana sementtiä, oli työmiehillä kova työ louhia aluksesta kivettynyttä sementtiä pois. Lopulta kunnostustöiden jälkeen m/s Bergö palasi merelle. Laiva uudelleen nimettiin Bernyksi.

Vuosia myöhemmin Heikki Isolan poika Paavo seilasi Algot Johanssonin varustamon m/t Valny-laivassa. Eräällä reissullaan Göteborgissa itse Johansson vieraili Valnyssa. Laivan päällystö kokoontui salonkiin vastaanottamaan kunniavieraan. Tuolloin 28-vuotias yliperämies Paavo Isola mukaan lukien. Johansson tervehti kaikki kädestä pitäen. Paavon kohdalla Johansson kuitenkin pysähtyi pidemmäksi aikaa.

Hän katsoi Paavoa rypistellen otsaansa. Kunnes totesi ruotsiksi: ”Sinä näytät tutulta” . Mies oli tunnettu hyvästä kasvomuististaan. Sitten hän yllättäen kysyi: ”Kuinka isä voi?”.  Vaikka tuon kohtaamisen ja tapauksen välillä oli kulunut vuosia, olivat Hailuodon tapahtumat painuneet kirkkaina jo iäkkään Algot Johanssonin mieleen.

Paavon kasvoista ja sukunimestä hän tunnisti nuoren miehen samaksi yhdeksänvuotiaaksi pikkupojaksi, jonka kotona oli kerran vieraillut. Ja jonka isä Heikki Isola oli osallistunut niin m/s Bergön pelastusoperaatioon kuin saattanut Johanssonia hylkyä katsomaan ja majoittanut vieraan kotiinsa.

Jo vuosia ennen tuota Algot Johanssonin ja Paavo Isolan uudelleenkohtaamista surullisenkuuluisa Bergö halkoi aaltoja Bernynä vielä viimeisen kerran. Elettiin joulukuun 16. päivää vuonna 1961 ja Berny eteni sankassa sumussa Pohjanmerellä. Huonosta näkyvyydestä johtuen laiva törmäsi panamalaiseen höyryalus Tyneen. Molempien laivojen miehistöt pelastuivat, mutta Bernylle matka oli viimeinen. Vain seitsemän vuotta sen aiemmasta haaksirikosta Marjaniemessä, aluksen kohtalona oli upota mereen. Lopullisesti.

 

Lähteet:

Voima ja käyttö. Suomen konepäällystö liiton julkaisu 7-8/2012 s. 24 ”Algot Johansson- Unohtumaton legenda”

Kaleva lehden artikkeli 5.12.1954

http://www.faktaomfartyg.se/bergo_1950.htm

Haastatteluaineisto Paavo Isola

M/S Bergön haaksirikko Marjaniemen edustalla osa 1/2


wp_20160914_10_39_30_pro

Torstaina joulukuun 2. päivänä vuonna 1954 ahvenanmaalainen laiva M/S Bergö lähestyi Kelminmatalaa lähellä Marjaniemeä. Laiva ajoi täydessä sementtilastissa. Bergön kokenut kapteeni  Runar Sommarström kamppaili sankkaa sumua ja lumipyryä sekä kovaa tuulta vastaan. Huonon näkyvyyden vuoksi merkimerkkejä tai viittoja oli mahdoton havaita. Kello kymmenen aamulla ankarat olosuhteet johtivat lopulta m/s Bergön karille ajoon.

Välittömästi tämän jälkeen laivan miehistö yritti irrottaa laivaa karilta tyhjentämällä kakkosruumaa, saadakseen näin perän nousemaan.  Suunnitelma toimikin sen verran, että koneet saatiin käyntiin ja laiva liikahtamaan hieman. Samoihin aikoihin Marjaniemestä hälyytetty luotsikutteri oli saapunut tarkastamaan tilannetta. Bergön päällystö uskoi tilanteen olevan kuitenkin hallinassa, jolloin luotsikutteri poistui paikalta. Luotsi Aimo Piekkola jäi kuitenkin laivaan.

Iltaa kohden tilanne alkoi muuttua uhkaavaksi eikä Bergötä oltu saatu irti karilta. Sen sijaan laivan runko ryskyi  kovassa aallokossa vasten  matalikon kiviä ja laivan ruumat alkoivat täyttyä vedellä. Pumput eivät ehtineet tyhjentää valtavalla voimalla ruumiin syöksyvää vettä.

Bergön sähköttäjä oli yhteydessä Ajoksen luotsiasemaan muun miehistön ampuessa hätäraketteja. Ajokselta tulikin käsky toimittaa välittömästi pyyntö henkilökunnan toimittamiseksi turvaan. Vain hetki Bergön avunpyynnön jälkeen radioyhteys katkesi. Aluksen runko oli vääntynyt katkaisten samalla radioantennin.

bergo%cc%882

Samaan aikaan Marjaniemen luotsiasemalla havaittiin hätärakettien valot. Laivan radioyhteyden katketessa  kello oli kahdeksan illalla. 45 minuuttia myöhemmin Marjaniemen luotsiasemalta lähtivät apuun  luotsit Heikki Isola, Matti Haapala, Martti Kangas sekä koneenhoitaja Otto Ruonala uhmaamaan yhä voimakkaammin vellovaa merta heiveröisellä ja kuluneella luotsialuksella.

Miehet löysivät hylylle kello 22, jolloin m/s Bergön miehistö oli jo jättänyt laivan. Meri oli niellyt sen lähes kokonaan.  Näkyvillä olivat enää mastot ja osa komentosiltaa. Bergön miehistö ja luotsi istuivat odottamassa kylmissään pelastusveneissä.

Ennen Marjaniemen luotsiaseman henkilökuntaa paikalle oli pyrkinyt ruotsalaisten pelastusalus Poseidon. Se oli kuitenkin kääntynyt seitsemän aikaan illalla takaisin kovan merenkäynnin ja matalikon vuoksi.

Luotsikutterin saapuessa onnettomuuspaikalle todettiin pelastusveneiden hinauksen olevan ainoa vaihtoehto. Pieneen luotsialukseen ei mahtunut pelastettavia. Hyytävän kylmässä talviyössä pieni luotsikutteri veti perässään kahta pelastusvenettä. Ne keikkuivat korkealla aallon harjoilla miehet mukanaan.

Meri repi pelastusveneitä erilleen luotsikutterista katkaisten hinausköyden. Näin pelastusveneet jäivät yksinään aaltojen armoille. Marjaniemen luotsit onnistuivat kuitenkin heittämään köyden takaisin pelastusveneisiin ennen kuin ne ehtivät kadota mustaan.

sanna_kuva

Kuvan etualalla pelastusaluksena toiminut luotsikutteri, jolla luotolaiset miehet uhmasivat armotonta merta pelastusoperaatiossa.  Kuva: Paavo Isolan kotialbumi.

Keskiyön aikaan, täydestä pimeydestä ilmestyi viimein Marjaniemen satamaan luotsialus ja pelastusveneet. Uupuneet haaksirikkoutuneet pelastajineen olivat päässeet maihin turvaan.

Luotsiasemalla Bergön miehistölle annettiin kuivat vaatteet ylle sekä yösija. Seuraavana päivänä miehistö kuljetettiin Marjaniemestä Kirkonkylään. Päällystö sijoitettiin pappilaan ja muu miehistö Tulvalan taloon.

wp_20160816_17_55_03_pro

Luotsinvanhimman Heikki Isolan kunniaristi m/s Bergön pelastusoperaatiosta. Kuva: Sanna Roukala.

Myöhemmin m/s Bergön pelastusoperaatioon osallistuneet luotsiaseman työntekijät palkittiin kunniakirjoilla sekä leijonaristeillä. Oli selvää, että ilman Marjaniemen luotsien ripeää ja poikkeuksellisen rohkeaa toimintaa laivan koko miehistö tuskin olisi selvinnyt.

M/S Bergö makasi meressä talven yli. Sen vaiheet eivät kuitenkaan olleet vielä ohitse, sillä laiva aiottiin nostaa ja kunnostaa. Kukaan ei kuitenkaan tuolloin osannut aavistaa laivan lopullista kohtaloa.

 

Lähteet:

Kaleva-lehden artikkelit  3.12.1954 ja 4.12.1954 (Oulun pääkirjaston nidearkistot)

Keskustelut luotolaisen Paavo Isolan kanssa, jonka isä luotsinvanhin Heikki Isola oli johtamassa m/s Bergön miehistön pelastusoperaatiota.