Hailuodon kummituksia #2

  ”Pahan työn oot tehnyt. Kaksisataa ja puoli vuotta oon sen alla maannut”.

Hailuodon järvellä

Kaakkurijärvi, Hailuoto 2015

Näin sanoi vuosikymmeniä sitten nuori, raskaana oleva nainen kertoman mukaan luotolaiselle Matti Anttolalle hänen unessaan. Nainen ilmestyi Matin uneen pian sen jälkeen, kun hän oli lyönyt haloiksi verevän tarrimännyn. Tuon tarrimännyn Matti oli ostanut Kaitalan Pertiltä. Puu oli seissyt Pertin metsäkaistalla, lähellä rantaa, kurottaen juurensa kauas menneisyyteen aina Pikkuvihan päiviin.

Tarrit ovat laajalatvuksisia ja paksurunkoisia mäntyjä. Hailuodon kylän tuntumassa on säilynyt joukko tarreja. Osa näistä männyistä on nähtävyyksiä niiden kulttuurihistoriallisen taustansa vuoksi. Tunnetuin näistä on rauhoitettu Askelinin mänty. Uskotaan, että Askelinin mänty sai vaurioita Tapani Löfvingin kahakoidessa paikalla Pikkuvihan aikana 1742-1743. Toisinaan sama tarina liitetään Kestin sotamäntyyn. Askelinin sotamännyn latvan kerrotaan katkenneen tykkitulessa.

Askelinin sotamänty on vaikuttava näky. Kulku tämän rauhoitetun puun luokse kulkee Ryöppääntien kautta.

Askelinin sotamänty on vaikuttava näky. Kulku tämän rauhoitetun puun luokse kulkee Ryöppääntien kautta.

Ahti Paulaharjun analysoidessa keräämäänsä aineistoa Hailuodon kansantarinoista hän huomasi, että Sunikarin ja kylän välistä aluetta piti käsitellä erikseen. Sillä tuolla alueella ei ollut  havaittavissa mitään yhtenäistä tarinarunkoa, toisin kuin  esimerkiksi hailuodon  länsirannan haaksirikkojen tarina-alue tai Santoseen sijoittuva haltijatarujen alue. Näin Ahti nimesikin Sunikarin ja kylän välin sekatarujen alueeksi.

Hailuoto lokakuussa 2015

Hailuoto lokakuussa 2015

Tälle sekatarinoiden alueelle sijoittuu myös kenraali Nauken tarina. Ahti kirjoittaa kuinka Isonkylän Luukkaan nurkalla, tumman metsän sisässä on Mustatöyrä. Jos vaeltaja osaa sitä kopsautella tietystä paikasta matkasauvalla, antaa töyrä kumahtavan äänen. Mäessä kerrotaan olleen iso onkalo, joka on siinä kenties vieläkin. Tuota onkaloa on pidetty  sotaherra Nauken piilopirttinä. Kenraali Nauken uskottiin kätkeytyneen sinne eksyessään joukoistaan.

Maaonkalostaan hän kummitteli vuosikymmenet ja säikytteli kyläläisiä. Toisinaan havaittiin paikalla aarnivalkeitakin.  Tänäkin päivänä kyläläisten kuuluu joskus ihmettelevän, kuinka jokin aina nykäisee istualleen, kun  Mustatöyrää laskee suksilla.

Hailuoto lokakuu 2015

Hailuoto lokakuu 2015

Lähteet:

Merilä, Eino (2005): Koirantakkua ja karupäitä. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Hailuodon maatalousympäristölle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

 Hailuodon kansantarinat (Paulaharju, Ahti) teoksesta Sananjalka : Suomen kielen seuran vuosikirja. 4, 1962 / toimitus: Sampo Haahtela, Osmo Ikola, Heikki Aaltonen

Hailuodon kummituksia #1

”Kauan sitten Marjaniemen Hannukseen kulkeutui iso, haaksirikkoutunut purjelaiva. Laiva oli tuomassa Tukholmasta Ouluun arvokasta ja raskasta lastia, valtiopankin rahoja. Siitä minne painavat rahat lopulta joutuivat ei ole tietoa. Uskotaan, että ne ovat jossain Hannuksessa hiekkaan vajonneina ja ken uhraa yösydännä valkealiinaharjaisen varsan ja valkeatukkaisen poikalapsen, löytää tämän aarteen”

– Hailuotolainen kansantarina. Kerääjä Ahti Paulaharju (1962).

IMG_6886

Hailuoto. Kuva: Aki Roukala

Vuosina 1948-1954 Ahti Paulaharju keräsi isänsä jalanjäljissä tarinoita ja kertomuksia Hailuodosta. Hänen isänsä oli tunnettu kirjailija sekä kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju, joka julkaisi jo vuonna 1914 teoksen Kuvauksia Hailuodosta. Hailuodon kirjastostakin lainattavissa oleva teos käsittelee Hailuodon kansanperinnettä, kuten tapoja, elinkeinoja ja kansanlääkintää.

Kun Ahti Paulaharju tarkasteli Hailuodosta keräämäänsä kansanperinteen kokonaisaineistoa, hän huomasi paikallisten kansantarinoiden ryhmittyvän eräänlaisiin aluejakoihin. Kullekkin alueelle sijoittui varsinainen pääkertomus, johon liittyivät muut samankaltaiset tarinat. Näitä päätarinoiden alueita oli yhteensä yhdeksän. Muun muassa Santonen, Hanhinen, Sunikari ja Ojakylä. Samalla oli kuitenkin havaittavissa pieni määrä sellaisia tarinoita, joita tapasi kaikilla saaren alueilla.

IMG_3172

Hailuoto. Kuva: Aki Roukala.

Saaren päätaruna pidetään hyvän haltijattaren, Fruu Faarestiinan syntytarinaa. Tähän palaan kuitenkin myöhemmin kirjoituksissani keskittyen nyt Hailuodon länsirannalle sijoittuviin tarinoihin.

Ahti Paulaharju havaitsi, että Hailuodon  länsirannalle sijoittuvat kansantarinat liittyvät usein haaksirikkoon tai siitä juontuviin seurauksiin. Tämä oli Paulaharjun mukaan ymmärrettävää. Länsirannan sijainti vasten aavaa merta merkitsi, että se kohtasi myrskyt kaikessa voimassaan ja otti näin vastaan myös monet haaksirikot.

Hannuksen rahalastitarina on vain yksi monista. Kerrotaan myös, että raskaassa tervakuormassa ollut laiva olisi pirstoutunut rannan kiviin ja hailuotolaiset ovat joutuneet pinomaan tervaisia ruumiita Juolan riiheen, jossa vainajat kummittelevat. On kerrottu myös Kälminmatalalle hajonneesta laivasta, joka oli ollut täydessä jauholastissa ja länsiranta olisi näin täyttynyt jauhosäkeistä. Hailuodon länsirannan alueen ydintarina liittyy Sergein kummitteluun Karvossa (nykyisessä Keskiniemessä.)

IMG_9898

Hailuoto. Kuva: Aki Roukala

”Vieläkään ei juuri kukaan yksinäinen eläjä voi Karvossa nukkua rauhassa. Se on koettu jo aikoja sitten. Mutta erikoisesti Kniivilän ja Annusen kalarannan osuudella on tällainen rauhattomuus ja kummittelu ollut aina öisin hyvin pelottavaa. Tarinan mukaan olisi ruumis ajelehtinut haaksirikkoutuneesta laivasta Karvon rantaan. Ja tämä vainaja -Sergei- siellä nyt aiheuttaa epäjärjestystä öisillä esiintymisillään”

– Hailuotolainen kansantarina, kerääjä Ahti Paulaharju (1962)

Lähteet:
Hailuodon kansantarinat (Paulaharju, Ahti) teoksesta Sananjalka : Suomen kielen seuran vuosikirja. 4, 1962 / toimitus: Sampo Haahtela, Osmo Ikola, Heikki Aaltonen

Samuli Paulaharjun säätiön nettisivut http://www.paulaharju.fi