Hakekaa Sirkka!

HKMS000005 km0043m2

Luotolaisen Sirkka Järvelän nuoruuden opinahjo. Entinen Kätilöopisto Tehtaankatu 1 C, Helsingissä. Kuva vuodelta 1969. Kuva:  Hakli Kari, Helsingin kaupunginmuseo.

Vuonna 1951 luotolainen Sirkka Järvelä, 84, aloitti opinnot Helsingissä kätilöopistossa kaukana kotisaaresta. Kaksi vuotta kestäneiden opintojen aikana Sirkka pääsi käymään kotonaan vain kahdesti. Matka Helsingistä Hailuotoon oli tuohon aikaan vaivalloinen ja kallis. Sirkka kuitenkin palasi Hailuotoon heti opintojen päätyttyä ja aloitti työt syrjäisen saaren ainoana kätilönä vuonna 1953. Hän oli työvalmiudessa ympäri vuorokauden.

Tuolloin Hailuodossa ei ollut vielä sähköjä, puhelimia eikä edes kunnollisia teitä. Sirkka haettiin apuun hevoskyydillä, polkupyörällä tai jalkaisin. Työ vaati vastavalmistuneelta erityistä sisua ja rohkeutta. Ensimmäisenä syksynään vasta 22-vuotias Sirkka hoiti muutamassa kuukaudessa yhteensä yksitoista synnytystä. Ensimmäinen lapsi syntyi lokakuun toinen päivä 1953 ja siitä kymmenen seuraavaa vielä ennen joulua.

f8a8c08a-9b6f-4117-872c-f9db3fdbbc1e

Terveyssisar Esteri Kauppi (vas.) ja kätilö Sirkka Järvelä (oik.) kuvattuna vuonna 1958. Mopot helpottivat naisten työmatkoja. Sirkan miehen Väinön ostama mopo  oli Hailuodon ensimmäinen.  Kuvan ottaja ei kirjoittajan tiedossa, kuvalähde Hailuodon terveysaseman taulusta

Tuolloin Hailuodossa elettiin vielä kotisynnytysten aikaa. Suomessa saunasynnytykset olivat olleet tyypillisiä 1800-luvun loppupuolelle, jonka jälkeen alettiin synnyttää yhä useammin asuintiloissa. Sirkan uraan mahtui vain yksi saunasynnytys. Kotisynnytykset tapahtuivat Hailuodossa tyypillisesti kammareissa. Läsnä olivat vain kätilö ja synnyttävä äiti.

Sirkalla oli tapana laittaa tulevat isät hommiin, kuten veden keittoon tai lapsia vahtimaan. Hänen mielestä oli kaikkien osalta parempi keksiä vaimoistaan huolestuneille miehille muuta ajateltavaa. Hailuodossa kotisynnytykset olivat yleisiä aina vuoteen 1964, jolloin astui voimaan sairausvakuutuslaki. Tätä ennen vain riskiraskauksien kohdalla odottaja oli ohjattu mantereelle sairaalaan. Sairausvakuutuslain myötä sairaalasynnytys tuli taloudellisesti mahdolliseksi kaikille.

IMG_1415

Lottalan rakennus Hailuodon kylällä vuonna 2016. Lottala pitää sisällään paljon luotolaista kulttuurihistoriaa. Kuva: Sanna Roukala.

Tuona kiireisenä syksynä 1953 Sirkka ehti hoitaa synnytykset odottajien kotona. Näin ei ollut kuitenkaan sodan päättymisen jälkeisenä vuonna 1945, jolloin saaren kätilönä toimi Tyyne Kurttila. Kahden kuukauden aikana Hailuodossa syntyi 26 lasta. Koska kätilö ei mitenkään olisi ehtinyt joka kotiin erikseen, oli ratkaisuna Hailuodon kylällä sijaitseva Lottalan rakennus. Siitä tehtiin väliaikainen synnytyslaitos.

Vuonna 1994 tehdyssä haastattelussa, edesmennyt luotolainen Fanni Ervasti muisteli Lottalan vaiheita synnytyslaitoksena, jossa hän toimi apulaisena. Elokuun ensipäivinä 1945 Lottalaan tuotiin raakalautaa. Niistä miehet nikkaroivat synnyttäjille sängyt. Itse Lottalan rakennus oli vielä keskeneräinen ja vetoisa. Ikkunoihin asennettiin äkkiseltään verhot ettei tielle olisi suoraa näkyvyyttä. Miehet hoitivat ruokapuolen tuomalla vaimoilleen kotiruokaa, kuten maitoa, voita, kananmunia ja marjoja. Koska puhelimia ei ollut, asioita käytiin hoitamassa henkilökohtaisesti.

Lottalan pihaan parkkeerattiin milloin hevonen ja milloin polkupyörä. Käytiin kysymässä neuvoja, ja että vieläkö on vapaita sänkypaikkoja tai mitä synnyttäjän pitää tuoda mukanaan. Elettiin aikaa sodan päättymisen jälkeen ja luotolaisilla riitti Ervastin sanojen mukaan neuvokkutta ja taitoa puhaltaa yhteen hiileen. Lottalan väliaikaisen synnytyslaitoksen kirjavaa arkea ja vaiheita, hän kuvasi osuvasti luotolaisella sananlaskulla:

Ennen se koiraltakin kusi loppuu kuin luotolaisilta konstit

Lottalan rakennus toimi jonkin aikaa myös Sirkka Järvelän työhuoneena, jossa hoidettiin muun muassa raskausajan seuranta ja vauvojen neuvolatarkastukset. Varsinaisena synnytyslaitoksena Lottala ei kuitenkaan enää ruuhkasyksyn 1945 jälkeen toiminut.

Kotisynnytysten aikaan yllätyksiltä ei voitu välttyä. Elettiin 50-lukua Hailuodossa, kun eräänä päivänä tuttu isäntä saapui hakemaan Sirkkaa. Sirkka oli osannut odottaa isännän tuloa, sillä hän oli tarkkaillut miehen vaimon vointia raskausajan seurannassa. Odotus oli edennyt lähelle laskettua aikaa. Sirkka nousi kärryihin mukanaan kätilön nahkainen tarvikelaukku. Tuohon aikaan työvälineet olivat vielä vaatimattomia ja vähäisiä. Kätilön tärkeimmät työinstrumentit olivat sydänäänten kuuntelutorvi ja verenpainemitari.

Kärryt notkahtivat liikkeelle. Kun päästiin pihasta tielle, huomasi Sirkka hevosen kääntyvän päinvastaiseen suuntaan isännän talosta. Nuori Sirkka ei kehdannut todeta isännälle, että väärään suuntaan tässä ollaan menossa. Hevonen kopisteli eteenpäin. Hirnahti välillä heittäen harjaa. Sirkka seurasi päättäväisen hevosen menoa ja epäilys alkoi hälvetä. Hän päätti luottaa isäntään. Kyllä isäntä varmasti tiesi, mitä tekee. Niin Sirkka istua tojotti kärryissä, jotka vääjäämättä veivät kauemmas synnyttävästä äidistä.

Saavuttiin maalaistalon pihaan, jonka isäntä juoksi pihalle vastaan. Sirkka tunnisti miehet veljeksiksi, jotka jo kovasti hoputtivat kätilöä kammariin. Vasta sillä hetkellä Sirkalle valkeni, ettei hänet hakeneen isännän vaimon synnytys ollutkaan vielä käynnistynyt. Vaan tuon isännän veljen vaimon. Jostain syystä veljen vaimo ei ollut kuitenkaan kertaakaan käynyt raskaudenajan seurannassa. Näin ollen Sirkalla ei ollut aavistustakaan, että tässäkin tuvassa oli odottaja. Kauaa ei ollut aikaa ihmetellä, kun oli jo käärittävä hihat ja alettava hommiin. Kaikki meni synnytyksessä lopulta hyvin.

Tämä ei jäänyt Sirkan kätilön uran ainoaksi yllätykseksi. Erään kerran Sirkka oli saapunut ensisynnyttäjän kotiin, jossa raskaus oli edennyt normaalisti. Sikiön sydänääniä oli seurattu raskauden aikana ja kaikki oli ollut kunnossa. Talon isäntä pyöri pihapiirissä neuvottomana ja levottomana. Hän lähti lopulta naisten jaloista traktorillaan metsähommiin. Kun isäntä saapui kotiin, hän sai tiedon terveen poikavauvan syntymästä.

Sirkka ei hennonnut kertoa tuoreelle isälle, että synnytyksessä oli ilmennyt odottamattomia käänteitä. Eikä siihen olisi ollut aikaakaan, sillä Sirkalla työt jatkuivat vielä. Isäntä palasi metsään jättäen naiset rauhaan. Seuraavan kerran palatessaan isä sai tiedon toisesta poikavauvasta. Nämä olivat ainoat kaksoset, jotka syntyivät Sirkalla kotisynnytyksessä. Koska monikkoraskaudet ovat riskiraskauksia, ohjattiin kaksosten odottajat jo ennen vanhaan mantereelle sairaalaan. Jostain syystä kaksosraskaus ei ollut tullut ilmi rutiinitarkastuksissa. Ensisynnyttäjän vatsakin oli niin pieni, ettei se herättänyt Sirkassa tai äidissä epäilyksiä kahdesta vauvasta. Yllätys olikin melkoinen kätilölle ja synnyttäjälle, mutta kenties vielä suurempi isännälle, joka ahkeroi luodon metsissä päivän ja myöhään illalla oli kahta poikaa rikkaampi.

Sirkka1

Sirkka punnitsemassa vauvaa kotikäynnillä vuonna 1981. Kotisynnytykset päättyivät Hailuodossa pääasiassa vuonna 1964, jonka jälkeen kätilön työ oli muun muassa raskausajan seurantaa ja neuvolatoimintaa sekä saarelaisten rokottamista.   Kuva: Sirkka Järvelän kotialbumi

Sirkka2

Sirkka työn touhussa. Kuva: Sirkka Järvelän kotialbumi

Sirkan miehellä Väinö Järvelällä oli myös oma roolinsa vaimonsa ammatissa. Väinö oli usein kotona vastaanottamassa vaimoistaan huolestuneita isäntiä. Väinö tiesi aina kenen kotiin Sirkka oli viimeksi mennyt avuksi ja mistä häntä kannatti kysellä. Hän osasi myös antaa joitakin neuvoja, joita oli Sirkan työstä oppinut.

Kuin kohtalon sanelemana, tulevana kätilön puolisona, Väinö sai jo nuorena miehenä oppituntinsa synnytyksen käynnistymisestä. Vuonna 1948 Väinö suoritti asepalvelustaan Suomenlinnassa moottoriveneen kuljettana. Toisinaan kuljetettiin raskaana olevia naisia Kätilöopistolle, joka vielä tuolloin sijaitsi Tehtaankatu 1:ssä. Ohjeisiin kuului, että mikäli naisella oli saattaja mukanaan, sai heidät jättää rantaan mantereelle. Mikäli nainen oli yksin, piti hänet saattaa perille saakka.

Myöhäisenä ja tuulisena syysiltana vuonna 1948 Väinön veneeseen astui viimeisillään raskaana oleva nainen. Ilme oli tuskainen ja asento levoton. Nuorelle miehelle tilanne oli outo. Väinöllä ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kipeä pian synnyttävä nainen saattoi olla. Naisella ei ollut saattajaa mukanaan, joten jäi Väinön tehtäväksi viedä hänet Kätilöopistolle.  Kun Väinö oli kiinnittänyt moottoriveneen Kaivopuiston rantaan ja oli auttamassa naista veneestä, menivät vielä lapsivedetkin. Entistä tuskaisempi nainen nojasi Väinön käsipuoleen koko kävelymatkan ajan.  Lyhyttä matkaa, joka tuntui molemmista ikuisuudelta, säesti naisen vaikerrus.

Väinö pohti mielessään, että kaikkea sitä kuuluu moottorivenemiehen hommaan. Kun kaksikko lopulta saapui Kätilöopistolle ja Väinö koputti käskevästi ovea, juoksi sairaanhoitaja heitä vastaan. Hämmentynyt nuori mies luovutti uupuneen naisen mielihyvin sairaanhoitajien osaviin käsiin ja poistui itse helpottuneena paikalta. Ja vannoi, ettei palaisi tähän paikkaan enää koskaan. Kului muutama vuosi ja Väinö kolkutteli taas samoilla ovilla. Tällä kertaa hän saapui kihlaamaan Sirkan.

HKMS000005 km003w9a-1

Helsingin entisen kätilöopiston rakennuksia vuodelta 1969. Nämä talot tulivat yllättävän tutuksi myös Sirkan miehelle Väinö Järvelälle. Kuva: Hakli, Kari ja kuvalähteenä Helsingin kaupunginmuseo.

 

 

Lähteet:

Kätilölehti 3/2000 (kopio artikkelista), Synnytyslaitos Hailuodossa vuonna 1945.

Helsti, Hilkka (2000): Kotisynnytysten aikaan.

Helsingin kaupungin museon mustavalkoiset valokuvat Finna-palvelusta.  käyttöoikeus tunnuksella CC BY 4.0

Sirkka Järvelän haastatteluaineisto hutikuulta 2016 sekä aiempi tekemäni haastattelu pohjautuen artikkeliin Kaksplus lehdessä 08/2012