Juopunut marakatti ja muita eläintarinoita

Toisinaan käy niin, että merimiehet saavat laivaansa yllättäviä siivekkäitä vieraita tai karvaisia seuralaisia. Näin kävi myös luotolaiselle Jussi Taustalle. Hän seilasi nuorena miehenä AL:n laivoilla, jotka kulkivat Suomi Etelä-Amerikan linjaa vuosina 1926-1985. AL:n laivoja oli useita, joista Jussi työskenteli 60-luvulla muun muassa M/S Aricassa ja M/S Atalayassa.

aricaSeaTheShips600

M/S Arica, jolla luotolainen Jussi Tausta seilasi. Ja jossa viihtyi vuosia myös laivakoira Ponkko. Kuvalähde: Äänimeri.

Yhdellä näistä matkoista, lentokaloja pyydystävä albatrossi oli vahingossa päätynyt laivan kannelle. Merimiehet kantoivat väsyneen albatrossin laivan messiin lepäämään. Siellä se sai vettä ja lepopaikan yöksi. Aamulla kaikki saivat nähdä komean linnun. Tavan mukaan joku otti kuvia albatrossia pitelevistä merimiehistä. Lopulta yön yli levännyt albatrossi laskettiin laivan reelingille, josta se pääsi lentoon.  Vanhan uskomuksen mukaan albatrossia ei saa vahingoittaa, sillä hukkuneen merimiehen sielun katsottiin siirtyvän siihen.

Vähintäänkin yhtä ikimuistoinen tapaus, joskin päinvastaisista syistä, sattui Jussille samaisella Etelä-Amerikan linjalla. Joku merimiehistä oli ottanut marakatin laivaan. Kerran marakatti oli livahtanut hyttiin, josta se oli löytänyt sätkäpaperipaketin. Marakatti istui kumarassa pidellen pakettia käsissään. Muutama merimies seurasi huvittuneena sivusta kuinka marakatti nyppäsi yhden sätkäpaperin ulos paketista. Sitten toisen ja kolmannen. Se jatkoi nyppimistä katse keskittyneenä. Lopulta marakatti pyöritteli tyhjää pakettia sormissaan ja kallisteli päätä kummissaan, ympärillään sätkäpaperit kuin kynityn kanan sulat.

Touhu näytti hupaisalta, mutta miesten nauru hyytyi siinä vaiheessa, kun ensimmäinen tupakkakartonki löydettiin auki repäistynä. Kartongin jokainen tupakka oli viilletty kynnellä auki. Tämä oli marakattien outo, mutta ilmeisen yleinen tapa, sillä sitä oli saatu todistaa muillakin laivoilla. Todellisen yllätyksen marakatti järjesti kuitenkin eräänä päivänä laivan päivähuoneessa.

Ensimmäisenä päivähuoneeseen astuneet miehet saivat todistaa maailmanlopun näkyä. Marakatti oli löytänyt ja korkannut tenttupullon.  Juopunut marakatti oli repinyt päivähuoneen sohvanpäällisen rikki ja  hajottanut sen tuhannen palasiksi. Itse maestro istui suu sinisenä kovaäänisen päällä merimiesten saapuessa paikalle. Lopulta marakatista oli luovuttava, sillä villieläin ei kerta kaikkiaan soveltunut laivaelämään.

Oli kuitenkin sellaisiakin laivavieraita, jotka osoittivat erityistä lahjakkuutta merielämään. Elettiin yhtä monista trooppisen hiostavista päivistä merellä M/S Aricassa. Laiva oli juuri jättänyt taakseen elämää kuhisevan Buenos Airesin.  Joukko merimiehiä oli pesemässä laivan täkkiä. Kesken töiden Jussin huomion kiinnitti läheisestä venttiili-ikkunassa näkyvä hahmo. Tarkemmalla vilkaisulla hahmo osoittautui koiran pääksi. Se tapitti uteliaana lähellä häärääviä merimiehiä.

IMG_0007

Tässä eräs suomalaisella kauppalaivalla seilannut laivakoira. Kuva: Antero Sala, vuosi 1960. Peni-koira. Kuvalähde: Äänimeri.

Pian selvisi, että pieni seefferi oli sama, jota eräs paikallinen oli yrittänyt Arican miehille kaupata Buenos Airesin satamassa. Koska kippari oli ankarasti kieltänyt koiran ottamisen laivaan, eivätkä muutkaan olleet ajatuksesta innostuneet, oli koirankauppaaja turvautunut oman käden oikeuteen. Hän oli onnistunut piilottamaan koiran Arican maston juurella olevaan ikkunalliseen kaapiin.

Kippari ilmoitti koirasta kuullessaan, että se on tapettava. ”Ja ei varmasti tapeta!” ilmoitti Jussi ykskantaan. Tulevina päivinä kapista pikku seefferiä hoidettiin merimiesten keskuudessa pesemällä ja harjaamalla sitä. Varmuuden laivaan jäämisestä koira sai kuitenkin vasta Rotterdamissa, jossa koiran onneksi kipparin vaimo astui Aricaan. Rouva ihastui seefferiin ja vei sille kipparin tossut. Ponkkoksi nimetty koira sai jäädä.

Ponkko osoittautui ajan saatossa oivaksi laivakoiraksi. Se tykkäsi kaikista miehistön jäsenistä. Lukuun ottamatta yövahtia, joka piti kahisevaa sadetakkia, ja jolle koira aina haukkui. Aamuisin Ponkko lähti töihin merimiesten mukana. Sillä oli tapana pyörähtää joka päivä myös laivan prykälle. Kun Ponkkon tuli kuuma, se asettui vaijerin alle maston kupeeseen maate ja nukkui hyvin ansaitut päiväunet. Maissa Ponkko pääsi miesten mukana kapakkaankin. Arican miehistön ei tarvinnut pelätä taskuvarkaita tai rettelöitsijöitä, kun isoksi kasvanut seefferi makasi miesten jaloissa.

Jussi vaihtoi välillä laivaa. Palatessaan vuoden kuluttua Aricaan, Ponkko juoksi Jussia vastaan, heilutti iloisena häntää ja nuoli naamaa. Se muisti hänet vielä hyvin. Koira jäi vielä laivaan Jussin jätettyä kokonaan Arican. Uskollinen Ponkko eli laivakoirana vuosia.

 Lähteet:

Tarinat on poimittu Jussi Taustan haastatteluaineistosta, jonka olen  kerännyt talvella 2016.

Kuvat:

http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.php?g2_itemId=21816 http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.php?g2_itemId=39930

Messipojan joulu Buenos Airesissa

Jouluna 1959 hiljaisuus on kietoutunut Hailuodon ympärille kuin juuttinaru joulupakettiin. Samaan aikaan kaukana toisella puolella maapalloa, 17-vuotias hailuotolainen Leo Piekkola hämmästelee Buenos Airesin ihmisvilinää, katukissoja, tuoksuja, eksotiikkaa. Nuori mies, joka ennen Auroraan astumista oli käynyt kotisaarestaan vain Oulussa, on viimeisten viikkojen aikana nähnyt puoli maailmaa.

Rahtilaivan matka on kulkenut Suomesta Kielin kanavan kautta Kanarian saarille. Sieltä Atlantin yli Brasiliaan, Urugyaihin ja Argentiinaan. Luodon rauhalliset kylänraitit ovat hetkessä vaihtuneet sellaisiin kaupunkeihin kuin Rio de Janeiro, Santos ja Montevideo. Joulun pyhät M/S Aurora on kiinnittyneenä Buenos Airesin satamaan.

auroraSjohistoriskamuseet

M/S Aurora. Kuva: Suomen Kauppalaivaston kuvasto

Muutama kuukausi aiemmin Leo on saanut kotiinsa tiedon, että M/S Aurorassa olisi tarjolla konemiehistön messipojan paikka. Leon nimi on ollut Oulun merimiesvälityksen kakkoslistalla jungmannin paikkaa varten kesästä saakka. Kakkoslistalla sen vuoksi, ettei nuorella miehellä ole aiempaa kokemusta meriltä. Päätös lähtemisestä tulee eteen nopeasti.

Koska M/S Aurora pysähtyy saapuessaan Ouluun vain hetkeksi, ei Leolla ole aikaa matkustaa Hailuoto-laivalla Ouluun. Niinpä päätetään, että Leo menee luotsiveneen mukana suoraan laivaan jo ennen sen kiinnittymistä Toppilan satamaan. Leo ostaa Hailuodon kylältä pienen matkalaukun ja pakkaa siihen sen vähän, mitä arveliee maailman merillä tarvitsevan. Hän hyvästeltelee äidin ja polkee sitten pyörällä Hailuodon kylältä Marjaniemeen. Sieltä luotsi ottaa Leon kyytiinsä. Isä on saattamassa poikaa laivaan.

Konemiehistön messin työtehtäviin kuului avustaminen keittiötehtävissä: tiskaamista, siivoamista, ruuan pöytään kantamista ja kulloinkin vuorossa olevan vahtimiehen herättäminen. Vaikka suomalaiset merimiehet seilasivat kaukana perheidensä luota, he yrittivät silti parhaansa luodakseen laivaan suomalaisen joulun tunnelmaa. M/S Aurora ei tehnyt tässä poikkeusta.

Varhain aaton aamuna siivottuun ja puunattuun messiin kannetaan joulukuusi. Joulupöytään katetaan muun muassa suolattua lohta, kinkkua, joulupuuroa ja laatikoita. Moni pukeutuu normaalia siistimmin. Leolla on yllään valkea takki. Illan kuluessa päällystö pitää puheita. Laivan kipinä eli radiosähköttäjä esittää joululaulun.

Jossain vaiheessa iltaa Leo saa messipoikana tehtäväkseen noutaa miehille ämpärillisen kaljaa sekä viinaa, onhan juhlailta. Seuraavana aamuna päällystön vanha ja kokenut messi on niin huonovointinen, että hän kääntyy nuoren Leon puoleen. Kun Leo saa siivotuksi oman messinsä ja kerättyä enimmät pullot sivuun, hän siirtyy siivoamaan vielä päällystön messin. Palkakseen hän saa vanhalta konkarilta kellon.

RMM08414_512

Leo Piekkola kuvattuna vuonna 1963. Tässä jo kolmantena perämiehenä M/S Iris laivassa Euroopan liikenteessä. Kuva: Leo Piekkolan kotialbumi

RMM08413_512

Leo Piekkola M/S Iris. Kuva: Leo Piekkolan kotialbumi

Näin joulu 1959 vierähtää Leolla työnteossa lähes 14 000 kilometrin päässä kotoa. Messipojan ahkeruus kuitenkin palkitaan. Tuolla reissulla eräs Auroran jungmanneista juopottelee niin paljon, että jättää työt tekemättä. Suomessa miehelle annetaan potkut. Joidenkin kuukausien päästä Leo palaa M/S Auroralla Buenos Airesiin. Tällä kertaa jungmannina.