Työkaverina luonto

Ensimmäiset taiteilijavieraat saapuivat Hailuotoon meriteitse Oulusta 1910-luvulla. Sotien jälkeen oululaisten kuvataiteilijoiden vierailut saareen jatkuivat. Vuonna 1968 avattu lauttayhteys lisäsi kävijöitä ja seuraavalla vuosikymmenellä taiteilijavieraita alkoi tulla pääkaupungista asti. 

1970-luvulla Hailuoto tuli tunnetuksi myös taideleireistään, joita järjestettiin Ojakylän vanhassa kansakoulussa. Leirejä vetivät vuosina 1971-79 taiteilijat Reijo Hukkanen, Marjatta Hanhijoki, Markku Keränen, Pirkko Nukari sekä Tapio Junno. Valtaosa heistä on palannut säännöllisesti saareen ja Hailuoto on näkynyt myös heidän tuotannossaan. Nykyään Hailuodossa asuu kymmenkunta taiteilijaa. Toiset osa-aikaisesti ja osa pysyvästi. Yksi heistä on taiteilija Anni Rapinoja, joka on syntyjään Hailuodosta. Anni on asunut valtaosan elämästään saaressa.

Anni Rapinoja ja vastavalmistunut teos. Järviruo'osta eli rytistä valmistettu hattu.

Anni Rapinoja ja vastavalmistunut teos. Järviruo’osta eli rytistä valmistettu hattu.

Pienet jalat uppoavat jyvälaariin. Lapsia naurattaa. Jyvät tuntuvat mukavan viileiltä varpaissa ja niissä on hauska askeltaa. Vilja-aittaan on pujahdettu salaa ja suljettu ovi perässä ettei kukaan komenna pois. Tuo sama vilja-aitta, jossa taiteilija Anni Rapinoja lapsena leikki, on nyt yksi hänen talonsa huoneista. Annin talossa on kauniita yksityiskohtia ja lisää paikallista historiaa. Työtilan komeat käsinveistetyt  hirret ovat peräisin hailuotolaisen Sofia Askelinin riihestä. Annin viehättävä ateljee tulvii valoa ja siellä on esillä hänen teoksiaan.

Anni Rapinojan työtoveri on luonto. Annin mukaan luonto on työtoverina lempeä hallitsija, joka määrää tahdin. Sille ei voi sanoa, että nyt en ehdi poimimaan suovillan kukintoja tai puolukan lehtiä. Sillä jos ei ehdi, seuraavaa tilaisuutta voi joutua odottamaan vuoden. Kun asuu saaressa, jossa luonto metsineen, jäkäläkankaineen ja merenrantoineen on läsnä kaikkialla, voi tempautua työn henkeen vapaallakin. Sen vuoksi Anni lomailee mielellään urbaaneissa ympäristöissä.  Siellä kasveja ei näy hypisteltäväksi kaikkialla. Isojen kaupunkien puistot ovat Annin mielestä usein myös hyvin siistejä. Esimerkiksi Manhattanin vehreässä keskuspuistossa New Yorkissa tai Malagan puistobulevardilla istuessaan työt eivät käyneet Annilla mielessäkään.   

Anni valmistui nuorena filosofian kandidaatiksi. Hän on lukenut myös biologiaa ja luonnonmaantiedettä. Yllättäen juuri nuo oppiaineet osoittautuivat myöhemmin hyödyllisiksi Annin taiteilijauralla.  Sillä ne ovat auttaneet häntä taiteilijana orientoitumaan luonnon- ja kasvitieteen tutkimustietoon. Erityistä hyötyä biologian ja luonnonmaantiedosta  on ollut kasvien tunnistamisessa.

Ateljeen ikkunalaudalla seisoo vieri vieressä kolme suurta lasipurkkia. Yhdessä niistä on suovillaa, toisessa rantavalvattia ja kolmannessa peltovalvattia. Kaikki materiaalia Annin taiteeseen. On vielä neljäskin lasipurkki, joka nököttää hieman sivussa muista. Se on ”haista paska”- lasipurkki, joka on puolillaan kuivia hirven papanoita. Kun purkin kannen avaa, niin vastoin ennakko-odotuksia kohtaakin hyvän tuoksun: metsäisen, jossa on aavistus sammalta, suopursua, käpyjen ja männyn kuorta.

Luonnonvalot- teossarjaa. Kuva: Anni Rapinoja

Luonnonvalot- teossarjaa. Kuva: Anni Rapinoja

Hirven papanat, samoin kuin rusakon ja jäniksen papanat ovat olleet Annin viimeisimmän Luonnonvalot-teossarjan materiaalina. Anni on luonut papanoista suuria ja näyttäviä katosta roikkuvia teoksia. Kuin jättimäisiä himmeleitä tai kattokruunuja. Teossarjaa voi katsoa seisten tai maaten niiden alapuolella. Etelä-Karjalan taidemuseon ”Viisi huonetta” yhteisnäyttelyssä viime keväänä, Anni laittoi näyttelyhuoneeseen tarjolle vilttejä. Näin kävijät saattoivat asettua makuulle myös teosten alle. Ja ihailla niiden muotoja, sävyjä, lattiaan ja seiniin heijastuvia lumoavia varjoja sekä pientä jatkuvaa liikettä, joka syntyy huoneen hennon ilmavirran myötä.

IMG_1970

Uroshirven kallo teoksesta Vaeltajat. Teokseen kuuluu uros-ja naarashirven sekä nuoren uroksen ja vauvahirven kallot. Ne kaikki ovat löytyneet Hailuodon metsistä. Teoksen nuori uros sai kultaiset sarvet. Sillä siitä oli kasvamassa metsän kuningas.

Annin Teossarjasta Luonnon garderoobi

Teossarjasta Luonnon Garderobi. Materiaalina puolukan lehdet.

Luonto kulkee omassa rytmissään. Tuota rytmiä Annin on kuunneltava ja seurattava. Ja kun Anni on valmis taideteoksen kanssa, hän ei vielä tiedä, mikä tulee olemaan teoksen lopullinen väri. Sillä siitä päättää luonto.

Lähteet:

Vieru, E. (toim.) 2004: Pensselit santaan. Kuvataiteilijoiden Hailuoto.  Oulun taidemuseon julkaisuja 47/2004