M/S Bergön haaksirikko Marjaniemen edustalla 2/2

Joitakin päiviä M/S Bergön haaksirikon jälkeen joulukuussa 1954 annettiin Oulun Raastuvanoikeudessa haaksirikon meriselitys. Laivan kapteeni Runar Sommarström totesi tuolloin, että tiheä sumu ja lumipyry olivat estäneet näkyvyyden. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy laivan haaksirikkoon.

Siihen olivat vaikuttaneet lisäksi magneettiset häiriöt, kaikuluotaimen osoittamat virheelliset syvyyslukemat sekä myötävirta, joka kuljetti laivaa pois oikeasta suunnasta. Meriselityksen vahvistivat oikeaksi kapteenin lisäksi myös toinen perämies M. Lindholm, ensimmäinen konemestari B. Artzen sekä matruusi E. Falström.

bergo%cc%883

Kaleva uutisoi m/s Bergön haaksirikosta aikanaan paljon. Kuva: Kaleva lehti joulukuulta 1954. Lähde: Oulun kaupunginkirjaston nidearkistot.

Myös luotolaista, m/s Bergöhön heti karilleajon jälkeen saapunutta luotsi Aimo Piekkolaa kuultiin oikeudessa. Hän mainitsi tuolloin Raahen ja Hailuodon välillä olevan monien meripeninkulmien alue, jossa on useasti todettu magneettisia häiriöitä.

Reimareista Piekkola ei voinut vahvistaa mitään, sillä jäät olivat moneen kertaan kulkeneet niiden yli eikä näin voinut olla varmuutta siitä, olivatko ne paikoillaan vai eivät. Piekkolan noustessa onnettomuuslaivaan, hän ei havainnut Kelmin valo- ja äänipoijua. Onnettomuustutkinnan yhteydessä sen todettiinkin olevan noin kahden meripeninkulman päässä turmapaikalta.

Meriselityksissä kerrotaan, että ruotsalaisen pelastusalus Poseidonin piti olla pelastuspaikalla klo. 19.00. Turmalaivasta yritettiin koko ajan saada siihen yhteyttä, mutta turhaan. Poseidon ei koskaan saapunut paikalle. Kahdeksan aikaan turmailtana aallot löivät laivan yli ja vettä virtasi sisään. Pelkona oli myös laivan katkeaminen. Marjaniemen luotsien saapuessa illalla 21:45, koko miehistö oli jo siirtynyt pelastusveneisiin.

Kaleva-lehti kirjoitti 5.12.1954 pelastusalus s/s Assistansin poikenneen tulomatkallaan Toppilaan lähellä Bergön karilleajopaikkaa tarkastamaan laivan kuntoa. Se ei kuitenkaan päässyt riittävän lähelle kovan merenkäynnin ja mataluuden vuoksi. Kalevassa todettiin, että sään salliessa s/s Assistans lähtisi uudelleen paikalle tutkimaan vaurioiden laajutta, ja että ennen mahdollista pelastusoperaatiota sukeltajan tulee määritellä sopivan toimintamuodot. Tuolloin laivan nostamismahdollisuudet arvioitiin kuitenkin hyvin vähäisiksi.

bergo%cc%88-valokuva

M/S Bergö kuvattuna haaksirikon jälkeen. Kuva: Riitta Rantapirkolan kotialbumi. Kuvan ottaja ei tiedossa.

Talvella 1955 ahvenanmaalaisen laivanvarustamo Ab Sallyn perustaja ja toimitusjohtaja Algot Johansson (s. 1898-k. 1986) saapui Hailuotoon tutkimaan hylkyä tarkoituksenaan selvittää sen nostomahdollisuuksia. Johansson oli valtakunnallisesti merkittävä liikemies, joka sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1958.

Vaatimattomista oloista ponnistanut Johansson kehitti ja johti varustamotoimintojaan yhdeksi maamme suurimmista. Sally varustamon laivoille oli tyypillistä, että niiden nimet päättyivät kirjaimiin -ny. Varustamon laivoja olivat muun muassa Adeny, Berny, Bonny, Dafny, Dagny, Fanny, Gunny, Ragny ja Valny. Johansson oli Sally varustamon kautta myös Viking Linen osakas.

Hailuodon matkan tarkoitus oli arvioida, voisiko m/s Bergön vielä kunnostaa käyttöön. Johansson yöpyi luotsinvanhin Heikki Isolan kotona. Saapumista seuraavana päivänä Isola lähti näyttämään tietä hylylle. Naapurista Piekkoloilta haettiin matkaa varten kirkkoreki, hevonen ja hevosmies. Vaivalloinen ja pitkä matka hylylle taitettiin jäätä pitkin hevosella. Nähtyään lopulta hylyn Johansson teki päätöksen laivan kunnostamisesta.

M/S Bergö makasi Marjaniemen helmoissa talven yli. Kesällä 1955 ryhdyttiin nostotoimiin. Operaatiosta vastasi Alfons Håkans oy, joka oli vaasalainen meripalveluihin erikoistunut yritys. Se myös omisti hylyn sen nostovaiheessa.

Nostoa varten koulutettiin ja palkattiin sukeltajaksi hyväkuntoinen ja ennen kaikkea hyväkeuhkoinen luotolainen Reino Sauvola tutkimaan hylkyä. Painuessaan pinnan alle hylkyä etsimään, Sauvolalla oli yllään vanhanmallinen sukelluspuku, jonka ilmaletku ja pelastusköysi johtivat meren pinnalla odottavaan veneeseen. Sukelluspuvun kypärä muistutti avaruuskypärää.

Sauvolan sukeltaessa hylylle, hän löysi salongista ilmataskun. Siellä hän saattoi irrottaa kypärän hetkeksi ja korkata laivasalongista käsiinsä nappaamansa viskipullon. Raskaan työn ohessa, ilmataskun suojissa, Sauvola hörppäsi hyvin ansaitut viskiryypyt ennen sukelluskypärän painamista uudelleen päähänsä ja palaamistaan pinnalle.

Lähes koko kesän vieneen nosto-operaation jälkeen m/s Bergö siirrettiin Raaheen. Sen omistaja vaihtui Algot Johanssoniksi, joka vastasi nyt korjaustöistä. Koska laiva oli haaksirikkotuessaan kuljettanut säkkitavarana sementtiä, oli työmiehillä kova työ louhia aluksesta kivettynyttä sementtiä pois. Lopulta kunnostustöiden jälkeen m/s Bergö palasi merelle. Laiva uudelleen nimettiin Bernyksi.

Vuosia myöhemmin Heikki Isolan poika Paavo seilasi Algot Johanssonin varustamon m/t Valny-laivassa. Eräällä reissullaan Göteborgissa itse Johansson vieraili Valnyssa. Laivan päällystö kokoontui salonkiin vastaanottamaan kunniavieraan. Tuolloin 28-vuotias yliperämies Paavo Isola mukaan lukien. Johansson tervehti kaikki kädestä pitäen. Paavon kohdalla Johansson kuitenkin pysähtyi pidemmäksi aikaa.

Hän katsoi Paavoa rypistellen otsaansa. Kunnes totesi ruotsiksi: ”Sinä näytät tutulta” . Mies oli tunnettu hyvästä kasvomuististaan. Sitten hän yllättäen kysyi: ”Kuinka isä voi?”.  Vaikka tuon kohtaamisen ja tapauksen välillä oli kulunut vuosia, olivat Hailuodon tapahtumat painuneet kirkkaina jo iäkkään Algot Johanssonin mieleen.

Paavon kasvoista ja sukunimestä hän tunnisti nuoren miehen samaksi yhdeksänvuotiaaksi pikkupojaksi, jonka kotona oli kerran vieraillut. Ja jonka isä Heikki Isola oli osallistunut niin m/s Bergön pelastusoperaatioon kuin saattanut Johanssonia hylkyä katsomaan ja majoittanut vieraan kotiinsa.

Jo vuosia ennen tuota Algot Johanssonin ja Paavo Isolan uudelleenkohtaamista surullisenkuuluisa Bergö halkoi aaltoja Bernynä vielä viimeisen kerran. Elettiin joulukuun 16. päivää vuonna 1961 ja Berny eteni sankassa sumussa Pohjanmerellä. Huonosta näkyvyydestä johtuen laiva törmäsi panamalaiseen höyryalus Tyneen. Molempien laivojen miehistöt pelastuivat, mutta Bernylle matka oli viimeinen. Vain seitsemän vuotta sen aiemmasta haaksirikosta Marjaniemessä, aluksen kohtalona oli upota mereen. Lopullisesti.

 

Lähteet:

Voima ja käyttö. Suomen konepäällystö liiton julkaisu 7-8/2012 s. 24 ”Algot Johansson- Unohtumaton legenda”

Kaleva lehden artikkeli 5.12.1954

http://www.faktaomfartyg.se/bergo_1950.htm

Haastatteluaineisto Paavo Isola