Hailuoto

Kuva: Aki Roukala

Marjaniemen satama. Kuva: Aki Roukala

Hailuoto on Perämeren suurin saari. Nopea maankohoaminen on vuosisatojen saatossa yhdistänyt kolme isoa saarta: Luodon, Hanhisen ja Santosen sekä useita pikkusaaria yhdeksi kookkaaksi Hailuodoksi. Maaperä koostuu suurimmaksi osaksi hiekasta ja tyypillistä maisemaa ovat mäntymetsiköt ja laajat jäkäliköt. Hailuoto on kokonaisena kuntana valittu yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Hailuodossa perinteinen ja hyvin säilynyt kulttuuriympäristö kohtaa ainutlaatuisen luonnon. (Merilä 2003, s. 11.)

Hietaniemen pooki, Hailuoto. Kuva: Aki Roukala

Hietaniemen pooki, Hailuoto. Kuva: Aki Roukala

Hailuodon väkiluku on 999 (Tilastokeskus/2013). Lauttayhteyden pituus Oulunsalosta Hailuotoon on 7km ja lauttamatkan kesto noin 25 minuuttia (lautta-aikataulu). Jäätie on talvisin käytössä sääolosuhteista riippuen. Hailuodon pituus on noin 30 kilometriä ja rantaviivaa on noin 100 km.

Sunikari elokuussa 2015

Sunikari elokuussa 2015. Kuva: Sanna Roukala

Hailuoto- nimen katsotaan juontuneen sanasta Haili, joka merkitsee silakkaa. Nimen takaa löytyy vahva kalastuskulttuuri ja siihen liittyvä elämäntapa. Hailuodon ovat todennäköisimmin nimenneet itäiseltä Suomenlahdelta tulleet hailinpyytäjät, jotka ovat käyneet kalastamassa Hailuodon vesillä. Hailuodon ruotsinkielinen nimi Karlö puolestaan on ruotsalaisten antama nimi ja siitä on kaksi erilaista tulkintaa. Nimi on tulkittu Karelaöksi eli Karjalaisten saareksi. Tämä tulkinta sopii yhteen suomalaisen Hailuoto-nimen alkuperän kanssa. Toisen tulkinnan mukaan Karlö tarkoittaisi Miessaarta. Nimen taustana olisi tällöin miesten tekemät sesonkiluonteiset pyyntimatkat Hailuotoon. (Meriläinen-Hyvärinen 2008, s. 178, 181.)

Säännöllinen laivaliikenne mantereelle alkoi Hailuodossa vuonna 1910. Vuoteen 1920 saakka laivaliikenne oli ulkopaikkakuntalaisten omistuksessa, ja tuona aikana käytössä olivat laivat Onni ja Onni II. Hailuotolaiset perustivat kuitenkin vuonna 1919 oman Höyryveneosuuskunnan voidakseen itse hoitaa oman liikenteensä. Hailuoto laiva kiinnittyi Ojakylän laituriin vuonna 1920 ja aloitti liikennöinnin. Maankohoamisesta johtuen satamaksi muutettiin vuonna 1929 Ulkokarvon Petsamo. Jo tuolloin talvisin käytössä oli tikkatie eli jäätie, joka merkittiin männyn- ja kuusenoksilla. (em. s. 186). Hailuoto laiva liikennöi vuoteen 1968 saakka, jonka jälkeen alkoi autolauttaliikenne. (Merilä 2003, s. 95)

IMG_1646

Sunikarin ranta elokuussa 2015. Kuva: Sanna Roukala

Lähteet:

Merilä, E. 2003: Toisten nurkista. Hailuodon kulttuuriympäristöohjelma.

Meriläinen-Hyvärinen, A. 2008: Luonnon kanssa käsikkäin. Selviytymisen strategiat neljässä pohjoissuomalaisessa yhteisössä eri aikoina 1680-luvulta 1990-luvulle. Suomen muinaismuistoyhdistys.