Valpuri

Kuultiin radiopuhelimesta, että ”kala” oli liikkeellä. Nostettiin romppeet äkkiä kyytiin ja lähdettiin kiireellä katsomaan. Kalastus sai jäädä sinä päivänä sivuosaan.

– Pasi Kittilä

Aamuyön varhaisina tunteina 14. kesäkuuta 1978 luotolaiset kalastajat olivat suunnanneet merelle normaaliin tapaan. Keskiviikko oli valjennut aurinkoisena ja tuuli oli maltillinen, 7-8 metriä sekunnissa. Luotolaiset Tapio Rantasuo, Urpo Heikkinen sekä Pasi Kittilä olivat silakanpyynnissä.

Miehet olivat troolikalastamassa, joka vielä tuolloin oli yleinen kalastustapa Hailuodossa. Pasi Kittilä oli vasta 14-vuotias nuorukainen, joka oli päässyt auttelemaan enoaan Tapiota. Miehillä oli käytössään radiopuhelin. Siihen alkoi aamun tunteina tulla muilta luotolaisilta kalastajilta sekä läheiseltä merentutkimusalukselta  erikoista viestiä.

Jo edellisenä päivänä Luulajasta oli kuulunut hajanaisia tietoja valaan liikkeistä saariston vesillä. Aamuun mennessä tuo valas oli  saavuttanut Suomen aluevedet ja se oli havaittu Hailuodon edustalla Karvon alueella.  Kittilä seurueineen sai siitä tiedon ja suuntasi suoraan havaintopaikalle, joka kalastajien puheessa tunnetaan paremmin ”Vittumaisena karina”.

Sanomalehti Kaleva 15.6.1978

Kun kolmikko saapui paikalle, he tarkkailivat uteliaina ympärilleen. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näkynyt. Meren pinta kimalteli auringonvalossa. Ja sitten aivan yhtäkkiä hieman kauempana veneestä, vedenpinnan rikkoi pariin metriin kohoava vesipatsas.

Pasi Kittilä seurasi kuinka valas ui selkä pinnassa syvän väylän kohdalla, jota reunustivat matalat vesialueet. Väylän kohdalla valtava valas hyppäsi kierähtäen ilmaan paljastaen vatsansa. Se läiskähti merenpintaan pärskäyttäen vettä ympärilleen kaarena ja pisaroina. Sen evä painui pinnan alle viimeisenä.

Valas oli kymmenen metriä pitkä, joten mistään pikkukaverista ei ollut kysymys. Kittilä oli onnekas nuorukainen, sillä hän sai lopulta seurata valaan liikkeitä reilun tunnin ajan. Välillä hänestä näytti aivan siltä kuin valas olisi intoutunut näyttämään miehille taitojaan. Niin pelottomasti se ui lähettyvillä ja esitteli hyppyjään. Kolmikko jopa ajoi hetken aivan valaan vierellä puuveneellään, joka kulki 7 solmua tunnissa.

Sanomalehti Kaleva 15.6.1978

Kaikki ne luotolaiset kalastajat, jotka valaan tuona keskiviikkona näkivät, joutuivat vakuuttelemaan kyläläisille tarinan aitoutta ja siltikin moni uskoi sen olevan kalavale. Ehdittiin saaressa spekuloida sukellusveneestäkin. Mutta torstaiaamuna sanomalehden ilmestyessä, oli epäilijöidenkin viimein uskottava. Valas se todella oli ollut. Ja sillä oli nimikin: Valpuri. Alkuun Valpuria epäilitiin lahtivalaaksi, mutta myöhemmin se varmistui ryhävalaaksi.

Jokunen valas on silloin tällöin lähtenyt harhailemaan Atlantilta Itämerelle. Harvoin ne kuitenkaan eksyvät siitä ylöspäin. Valas näinkin pohjoisessa on vuosisadan tapaus.    

– Apulaisprofessori Seppo Sulkava Kalevassa 15.6.1978

Viikkoa myöhemmin kesäkuun 21. päivä ruotsalaiset kalastajat Axel ja Johnny Holmberg olivat palaamassa pyyntimatkalta. He havaitsivat Löruddenin rantavesiltä Sundsvallin lähellä lohiverkkoon juuttuneen valaan. Useita tonneja painava Valpuri oli ehtinyt olla verkossa puolisen tuntia. Tullivene sekä joukko vapaaehtoisia kalastajia osallistui pelastusoperaatioon.

Oli Valpurin onni, että Axel ja Johnny osuivat paikalle eikä valas ollut ehtinyt yrittää vapauttaa itseään sukeltamalla. Tuolloin se olisi todennäköisesti hukkunut verkkoon.  Valpurin vapauttaminen ei tuottanut vaikeuksia ja verkko saatiin vedettyä sen ympäriltä.

Sanomalehti Kaleva 22.6.1978

Paikallaolijoiden mukaan valas suhtautui tyynesti pelastusoperaation, aivan kuin se olisi aavistanut, että sitä autetaan. Valpuri oli tarttunut verkkoon vain 150 metriä rannasta, mutta elopainonsa turvin se oli vetänyt verkon pari sataa metriä kauemmas rannasta, kunnes oli juuttunut siihen.

Vapauttamisen jälkeen tullivene havaitsi Valpurin  uivan neljän solmun vauhdilla kohti etelää.  Valpurin arveltiin osaavan reitin Pohjoiselle Jäämerelle. Vaikka Valpurilla  oli ollut onnea matkassa, se ei lopulta koskaan löytänyt tietä syviin kotivesiin. Sen ruumis löydettiin talvella 1979 reilu puoli vuotta ensihavainnon jälkeen. Oli todennäköistä, että valaan kohtaloksi koitui nälkä.

Ruotsalaisen kalastajien Otto ja Bo Sillmanin lohiverkkoon juuttunut Valborg eli Valpuri. Sanomalehti Kaleva 22.6.1978.

Valpuria aiempi havainto valaan liikuskelusta Perämerellä oli vuodelta 1881.  Tuolloin Siikajoen Tauvon edustalta oli löytynyt lahtivalaan ruho. Vuonna 1986 Hailuodon liepeillä liikkui Heli-maitovalas. Tuorein valashavainto Perämereltä on vuodelta 2006, jolloin nuori ryhävalas seikkaili Himangan edustalla. Eläinbiologi Veli-Risto Cajander arvioi Ylen artikkelissa 7.11.2013 valaiden eksymisen syyksi ihmisten aiheuttamia merenalaisia meluääniä, jotka voivat johdattaa valaat erilleen laumasta.

Ryhävalas; Megaptera Novaeangliae

Pituus vaihtelee 12-19 metrin välillä. Ryhävalaan paino on keskimäärin 25-35 ja enimmäispaino 48 tonnia. Esiintyy kaikilla maailman valtamerillä. Tunnettuja jopa 8000 kilometriä pitkistä ruoka- ja lisääntymisvaelluksista. Urokset tunnetaan maagisesta laulannasta, joka kaikuu valtavia etäisyyksiä maailman valtamerissä.  – National Geographic, Cool Antarctica

 

Lähteet:

Pasi Kittilän puhelinhaastattelu 24.3.2017

Sanomalehti Kaleva, niteet 15.6.1978 sekä 22.6.1978. Oulun kaupungin kirjaston arkistot.

Sanomalehti Kaleva 4.7.2006 (verkkolehti)

Ylen Elävä arkisto: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/07/valas-harvinainen-vieras-suomessa

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s