Hailuoto-laiva

”Tyynenä meri jos uinaeli, aurinko kultiansa sirotteli,
laivamme kaunein kuin joutsen näin,
matkasi keinuen Ouluun päin”

– Ote Aarne Juntusen runosta Oodi Hailuoto-laivalle

Aina vuoteen 1968 saakka Hailuodon kylää halkoi aamuhämärissä linjuri, jonka etuikkunan yläpuolella seisoi mustin tikkukirjaimin Kirkonkylä-Laivalaituri. Haitariovi sulki sisäänsä vielä uneliaat matkustajat. Kuski Eino Kujala poimi matkustajat mukaansa Kirkonkylältä ja Ojakylästä, suunnaten sitten Ulkokarvoon Petsamon laivasatamaan.

Perillä linjuri kaarsi laiturille ja matkustajat hyppäsivät ulos nahkalaukkujaan ja kuka mitäkin nyssykkää tai tavaraa käsipuolessaan kantaen. Osa kyläläisistä saapui satamaan polkupyörällä tai hevoskyydillä.

unnamed

Hailuoto laiva saapumassa Petsamon möljään. Kuva: Hailuoto-seuran postikortti. Kuvalähde: Pertti Rapinojan kuva-arkistot.

99-paikkainen laiva kuljetti monta vuosikymmentä luotolaisia mantereelle ja takaisin. Samoin kuin vaihtelevat tavarakuormat: marja- ja jäkälälaatikot, kermatonkat, lihoja, kaloja, käsitöitä ja aina välillä eläimiä, kuten hevosia tai lampaita. Laivan keulaan pinottiin polkupyöriä. Lähdön hetkellä kansipoika irrotti köydet ja hyppäsi itse kyytiin. Kapteeni Pauli Annunen soitti kelloa lähdön merkiksi. Kahden ja puolen tunnin pituisella matkalla  Maija Vesan myymille kahville, pullalle ja punaiselle limonaadille oli kysyntää.

Matkustajapaikat on jaettu kahteen luokkaan, nim. 2:seen ja 3:nteen luokkaan. Toinen luokka käsittää kannella olevat, mukawasti sisutetun naisten salongin ja tupakkahytin, joiden tummennetun tammen wärinen sisustus tekee warsin hauskan vaikutuksen. Kolmannen luokan tilawa ja siisti salonki, eli pirtti, sijaitsee peräkannen alla. Laivalla on myöskin sähkäwalo.

Ote Kaleva lehden Hailuoto-laivaa koskevasta uutisoinnista 1920-luvulta

Hailuoto-laiva valmistui Helsingin telakalla vuonna 1920 ja aloitti liikennöinnin Hailuodon ja Oulun välillä saman vuoden elokuussa. Uusi laiva tuli korvaamaan pienemmän Luoto-laivan, joka oli liikennöinyt vuodesta 1911. Jo tätä ennen reitillä olivat kulkeneet Salo-laiva ja Onni sekä Onni II. Aina vuoteen 1929 saakka satama sijaitsi Töyränrannassa Ojakylänlahdessa.

Väylä osoittautui kuitenkin liian matalaksi, jonka lisäksi jäät tekivät heikkorakenteiselle laiturille jokavuotista tuhoa. Petsamon laituri otettiin käyttöön vuonna 1929. Satama ja sinne johtava tie rakennettiin talkoovoimin sekä valtion avustuksin. Petsamon laiturista Hailuoto-laiva liikennöi vuoteen 1968 saakka, jonka jälkeen alkoi lauttayhteys.

Laivaliikenteen reitit vaihtelivat jonkin verran vuosien saatossa. Vuoteen 1926 asti laivareitti Hailuodosta Ouluun kulki Lumijoen ja Oulunsalon Varjakan kautta, jonka jälkeen Lumijoki jäi pois reitiltä. Oulunsalon Varjakka pysyi osana laivareittiä vuoteen 1954 saakka. Tämän jälkeen laiva liikennöi ainoastaan Hailuoto-Oulu välillä.

unnamed-3

Hailuoto-laiva saapumassa Töyränrannan laituriin 1920-luvulla. Kuvan ottaja ei tiedossa. Kuva: Pertti Rapinojan kuva-arkistot.

J.L Suomelan Hailuoto-aiheisessa kirjasarjassa kerrotaan Hailuoto-laivan haaksirikosta. Kesäkuun 18. päivänä vuonna 1949 Hailuoto-laiva ajoi kiveen ja upposi. Törmäyksen johdosta laivan keulaan tuli repeämä ja etuhytit täyttyivät nopesti vedestä. Keula vajosi pinnan alle.

Laivahenkilökunnan ripeä toiminta kapteeni Annusen johdolla pelasti kaikki kyydissä olleet, ainoastaan laivan lasti menetettiin. Hätätilanteessa jaettiin pelastusvyöt ja laskettiin laivaveneet, joilla toimintakykyiset matkustajat lähetettiin viemään Santoseen hätäsanomaa.

Lähistöllä ankkurissa ollut hinaaja Oulu 6 saapui ensimmäsenä paikalle. Tässä vaiheessa matkustajat olivat kerääntyneet peräkannelle. Veden yhä kohotessa he olivat nousseet laivan katolle, josta pääsivät lopulta hinaajaan. Tätä ennen naisia oli kuitenkin jo pelastettu kalastusveneeseen. Kello 10.45 laivan todettiin uponneen kokonaan pystyasentoon, savupiipun ja yläkannen jäädessä näkyviin.

Heinäkuun 7. päivänä Hailuoto-laiva saatiin viimein ylös ja tyhjennetyksi. Pyydyskarin telakalla Oulussa laiva puhdistettiin ja kunnostettiin jälleen kulkukelpoiseksi. Liikenteeseen kovia kokenut Hailuoto-laiva pääsi 23. heinäkuuta, reilu kuukausi haaksirikon jälkeen. Onnettomuuden jälkeen haaksirikon syytä selvitettiin luotsipiiripäällikön johdolla. Syyksi todettiin reimari, joka oli 220 metriä poissa oikealta paikaltaan.

Luotolainen Pertti Rapinoja muistaa lapsuudestaan Hailuoto-laivan reissut sosiaalisena tapahtuma. Erityisesti lauantait olivat vilkkaita päiviä. Ennen vanhaan lauantait olivat vielä tyypillisesti työpäiviä, mutta normaalia lyhyempiä. Toiset olivat siirtyneet jo kokonaan vapaalle ja askel saattoi olla sen mukainen. Pertti muistaa kuinka kerran eräs maistissa ollut herra putosi laivan ja laiturin väliin. Ripeät kanssamatkustajat kuitenkin poimivat miehen turvaan.

Luovon poikia Hailuoto laivassa

Luovon poikia Hailuoto-laivassa. Kuva: Pertti Rapinojan kotialbumi.

Toisinaan, pahalla ilmalla laivan ohittaessa Huikun nokan, tarrasi tuuli laivaan ja kallisti sitä reilusti. Tuolloin kapteeni Annunen saattoi komentaa väkeä siirtymään toiselle puolelle laivaa. Kylminä päivinä Pertti tiesi täydellisen paikan. Silloin hän suuntasi savupiipun viereen juuri lapsen mentävälle tasanteelle. Konehuoneen vieressä oleva paikka oli lämmin, mutta meluisa ja savunkatkuinen. Välillä oli hakeuduttava raittiiseen ilmaan ennen kuin saattoi taas käpertyä pieneen soppeen.

Pertti muistaa kuinka Hailuoto-laiva pysähtyi ns. Vasken pysäkillä. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että luotolaiset Väinö ja Toivo Ruonala kyyditsivät puuveneellään Santosen asukkaita sekä mantereelle menevää tavaraa Hailuoto laivalle, joka pysähtyi väylälle muutaman sadan metrin päähän rannasta. Kun Santosen kulkijat oli autettu veneestä laivaan, saattoi matka Ouluun jatkua.

”Nelikot, kopat ja nassakat hei!
myös puserot villaiset Ouluun se vei,
kampetta, kampetta kilua, silmissä ilua,
kohta jo torille kannettiin”

Ote Aarne Juntusen runosta Oodi Hailuoto-laivalle

Toisinaan Hailuoto-laivan nököttäessä köysissään Petsamon laiturissa, saattoi sen kannelle pujahtaa luodon nuorisoa. Välkkyvä vesi läiskähti kesäillassa ja pääskyset pyrähtivät korsteenin kyljestä lentoon, kun laivan katolta hypittiin mereen.

 

Lähteet:

J.L Suomela; Hailuoto-kotiseutumme (1969), kirjapaino Osakeyhtiö Kalevala

Merilä, Eino; Toisten Nurkista (2003), Tornion kirjapaino

http://www.kirjastovirma.fi/lumijoki/hailuotolaiva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s