Tikkuröijypiiri ja tekemisen taito

”Kädet ylös sir”, toteaa lähes kaksimetrinen turvatarkastaja Lontoon Heatrow’n lentokentällä. Hailuodon rovastin Timo Juntusen vaatteet ovat piipanneet hänen käveltyään metallinilmaisinportin läpi. Vakavailmeinen turvatarkastaja selvittää hälytyksen syytä. Tunnustellessaan Timon puseroa, mies on erityisen tarkka ja hidas. Lopulta mies toteaa: ”Onpa teillä hieno villapaita. Mistä olette saaneet  sen?”

Kysymystä seuraa lyhyt, mutta perusteellinen keskustelu. Vieressä matkalaukkuja nostetaan liukuhihnalle ja lentokuulutukset kaikuvat ilmassa. Kenttä on yhtä lähtemistä, palaamista ja arkista kiirettä. Sen ei anneta häiritä nyt, kun miesten välillä käydään keskustelua hailuotolaisesta kalastajaneuleesta.  Timo selvittää turvamiehelle hailuotolaisen perinnevillapaidan historiaa.  Kun turvatarkastaja päästää Timon menemään, hän huikkaa perään ”Aion pyytää vaimoani tekemään samanlaisen”.

Ei ole ihme, että luotolainen herättää kiinnostusta.  Myös maailmalla.  Käytännöllinen perinneneule on kaunis ja hyvin istuva. Se on keskeinen osa luotolaista kultturihistoriaa. Hailuoto-seura vaalii perinnevillapaidan tekemisen taidon säilymistä järjestämällä säännöllisesti tikkuröijypiirin kokoontumisia.

3S5A1569

Tikkuröijypiiri syntyi alun perin hailuotolaisnaisten Anne-Maria Haapalan ja Auli Sipolan yhteistyönä. Kuvassa Auli ja vyyhdinpuu.

Tammikuisena iltana Hailuodossa on pimeää ja koleaa. Kun astuu sisään Vanhan-Pappilan puisista pariovista, vastassa on lämmin ja tunnelmallinen sali. Sen pitkillä puupenkeillä ja nurkkapöydän ääressä istuu iloinen joukko neulojia. Salin täyttävät puikkojen kilinä, nauru ja puheensorina. Neulojien jaloissa pujottelee maatiaiskissa.

Timo Juntunen lukee kulttuurituokiossa Pekka Kämäräisen kirjaa Pantasusi ja muita eläintarinoita.

Timo Juntunen lukee tikkuröijypiirin kulttuurituokiossa Pekka Kämäräisen kirjaa Pantasusi ja muita eläintarinoita.

Tikkuröijypiiri on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita neulomaan oman luotolaisen. Siellä voi halutessaan neuloa myös jotain pienempää, mikäli suoraan luotolaiseen hyppääminen tuntuu liian suurelta harppaukselta. Luotolainen onkin inspiroinut saaren käsityötaitajia luomaan myös pienitöisempiä oheistuotteita perinnepaidan ympärille, kuten villasukkia, pipoja, kaulureita ja kynsikkäitä. Edes aiempaa kokemusta neulomisesta ei tikkuröijypiirissä vaadita.

3S5A1610

Kissakin viihtyy tikkuröijypiirissä.

3S5A1618

Nadja-kissa nojailee tyytyväisenä Timon luotolaista vasten.

 

 

 

 

 

Tämän todistaa luotolainen Asko Heikura, joka lähti tikkuröijypiiriin ystävänsä houkuttelemana. Askolla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta neulomisesta. Ennen kuin hän pääsi edes tekemään koetilkkua, oli Askon opeteltava silmukoiden luominen. Ja seuraavaksi se, kuinka neulotaan oikeaa ja nurjaa.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Askon sylissä lepää kauniilla ja tasaisella käsialalla tehty harmaa luotolainen, joka on lähes valmis. Sillä ei ole väliä, vaikka työ on vienyt pitkään. Neule tulee kestämään käytössä vuosikymmeniä.

3S5A1573

Asko Heikura haaveilee tekevänsä joskus luotolaisen omien lampaiden villoista.

3S5A1594

Luotolaisnaisia tikkuröijypiirissä. Liisa Iljana (toinen vasemmalta) neuloo peräti 7-10 luotolaista vuodessa.

Tikkuröijypiirin luotolaisneuleen tekijäkonkareihin kuuluva Liisa Iljana neuloi ensimmäisen luotolaisensa 40 vuotta sitten. Sen tekoon meni tuolloin kokonainen talvi. Tuo luotolainen on yhä ehjä. Liisalla oli pitkä tauko luotolaisten teossa, kunnes hän vuonna 2008 innostui perinneneuleesta uudelleen. Hänen ennätyksensä on kymmenen luotolaista vuodessa.

Lyhimmillään Liisa on neulonut luotolaisen kahdessa viikossa ja kahdessa päivässä. Jos Liisalla menikin alussa hartiat jumiin painavan neuleen neulomisesta, on työ opettanut tekijäänsä ja oikeanlainen työasento löytynyt. Liisan vinkki on kiikkustuolissa neulominen. Siinä hartiat eivät pääse jännittymään. Liisan neulomia luotolaisia on tilattu ympäri Suomea.

Liisa on omalta osaltaan vienyt luotolaisen perinnettä eteenpäin. Hän on auttanut monia, jotka ovat innostuneet neulomaan luotolaisen. Hän on antanut jopa puhelinneuvontaa neulomiseen. Liisa toteaa tilausten perusteella eräänlaiseksi nykytrendiksi sen, että tilaajat toivovat usein tyköistuvampaa mallia ja 2-säikeisestä langasta tehtyä tikkuria, jolloin lopputulos on vähän ohuempi. Perinteisesti luotolainen tehdään 3-säikeisestä langasta.

Tikkuröijypiiriin kuuluu aina neulomisen lisäksi pannukahvihetki, arvonta ja pieni kulttuurituokio. Jälkimmäisessä on luettu muun muassa Aleksis Kiveä ja Ilmari Kiantoa. Kirjallisuuden äärellä, mukavien ihmisten ympäröimänä ensimmäisen oman perinneneuleen aloittaminen tuntuu houkuttelevammalta kuin koskaan.

Seuraava Tikkuröijypiirin kokoontumiskerta on 23.3. klo. 18-20 Vanhassa Pappilassa, Vanhanpappilantie 41.

 

Lähteet nettilinkkeinä:

Hailuoto-seura 

Luovon Puoji 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s