Jäniksen tarina (Tuhat yötä piilokojussa 2/2)

Piilokojuistaan huolimatta valokuvaaja Esko Pitkänen saa toisinaan parhaat kuvat autostaan. Näin kävi myös eräänä keskikesän valoisana iltana vuonna 2013 Eskon ajellessa Hailuodon Matikanniemen kupeessa.

Yhtäkkiä Eskon auton eteen hiekkatielle hyppää kolme jäniksenpoikaa. Kun hän pysäyttää ja sammuttaa auton, kolmikko pyrähtää piiloon auton alle. Esko tietää, että jossain on myös pikkuisten emo. Hän tietää myös, että nyt on maltettava istua äänettömänä pitkään.

Ja koska jänikset eivät osaa pelätä paikoillaan seisovaa autoa, alkaa keskiyön aikaan tapahtua. Muutaman tunnin odottelun jälkeen jänisemo loikkaa tielle. Silmänräpäyksessä poikaset pujahtavat emon luokse. Tasaisella maalla emon on hyvä syöttää poikaset. Ruokatoimitus on ohi muutamassa minuutissa. Emo ja poikaset katoavat kesäyöhön. Esko on saanut autonsa uumenista napattua kuvan.

unnamed

Valokuva: ”Maitoa-lapsille” Esko Pitkänen

Hän palaa autollaan ja kamera mukanaan syöttöpaikalle myös seuraavina iltoina. Aina keskiyön lyömillä emo hyppää tielle ja ruokinta toistuu aivan kuten aiemminkin. Mustat varjot on kuitenkin jo heitetty jänisten ylle. Esko on pannut merkille, että kanahaukka on seuraillut poikasia matkan päästä. Niiden silmät ovat erityisen tarkat havaitsemaan saaliin korkealta ja arvioimaan etäisyyden. Kanahaukka pyrkii aina yllättämään saaliinsa. Eikä tämä luotolaisyksilö tee poikkeusta.

Ja niin neljäntenä iltana Esko huomaa emon luokse vilahtavan vain kaksi poikasta. Viidentenä yönä emon syliin tulijoita on enää yksi. Emolla on maitoa, muttei enää tarpeeksi syöjiä. Niinpä hän syöttää yhtä poikastaan kahdesti. Poikasen pieni, valkea töpöhäntä nojaa maata vasten. Sillä on mustat nappisilmät ja korvat kallellaan. Emon lämmössä, maidontuoksussa ja sydämen sykkeessä on hyvä olla.

Kun jänisemo seuraavana iltana loikkaa tielle, kukaan ei tule vastaan. Se on hämillään ettei yksikään pieni tule. Emo nuuhkii ja nuuhkii ja odottaa omiaan. Lopulta sen on pakko luovuttaa. Emo häviää kanervikkoon.

Ja jossain luotolaisen metsän huminassa, suuren puun oksistossa kasvaa vahvoja haukanpoikasia. Risupedillään ne syövät jo kolmatta iltaa tuoretta jänispaistia. Keräävät voimia voidakseen jonain päivänä hypätä pesästä tutkimaan elinpiiriään laajemmin. Kasvaakseen isoksi. Ollakseen tuo vanhojen metsien petolintu. Se, joka on Suomessa täysrauhoitettu vuonna 1989.

 

Lähteet:

Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivut http://www.sll.fi (kanahaukka)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s