”Kalastajat kalasti ja merimiehet seilas”

Arkkitehti A.H.Dalström tunnetuimpia töitä ovat mm. Esplanadin kappeli ja Vanha ylioppilastalo Helsin gissä

Marjaniemen majakka elokuussa 2015. Arkkitehti A.H.Dalströmin tunnetuimpia töitä ovat mm. Esplanadin Kappeli ja Vanha ylioppilastalo Helsingissä

Kuten niin monen muunkin matka Hailuodossa, alkaa tämäkin Marjaniemestä. Tuosta vanhasta kalastajakylästä ja luotsauspaikasta, jonka maisemaa koristaa arkkitehti A.H.Dalströmin suunnittelema ja vuonna 1872 valmistunut majakka. Marjaniemen majakan lisäksi Dalström suunnitteli 1860- luvulla ja 1870-luvun alkupuolella useita muita majakoita. Marjaniemen majakka korvasi jo ajassa ränsistyneen puumajakan ja oli samalla Pohjanmaan ensimmäinen valomajakka. Tuon ylväänä seisovan majakan helmoissa ovat lukuisat merenkävijöiden pojat ja tyttäret viettäneet lapsuuden kesänsä.

1950-luvun Marjaniemessä olkikattoiset kalamökit levittäytyivät majakasta länteen päin.  Mökkien välinen polku oli hienoa hiekkaa. Puiset kuivaustelineet seisoivat kuumassa kesäpäivässä ja kannattelivat harteillaan kosteita verkkoja. Satamassa tervatut kalastusveneet myötäilivät veden liikkeitä vieri vieressä. Lokit kirkuivat isoilla rantakivillä. Monena tällaisena loputtoman pitkänä kesäpäivänä, lauma nurjasäärisiä ja auringon paahtamia pikkupoikia saapui luotsitupaan kuuntelemaan luotsien tarinoita. Luotsiasemalla työskenteli tuolloin vanhempia luotseja, nuorempia luotseja sekä luotsioppilaita. 1950-luvun puoliväliin saakka luotsien määrä Marjaniemessä vaihteli viidestä kuuteen. Apulaisluotsi nimitys oli käytössä vuoteen 1955, jonka jälkeen luotseja laskettin olevan kahdeksan sekä muutama luotsioppilas. Vuonna 1958 luotsiasemalle saatiin uusi toimi, kutterinhoitaja. Luotsiasemalla pojat notkuivat tarpeeksi lähellä miehiä kuullakseen tarinat, mutta sopivalla etäisyydellä etteivät olisi häiriöksi. Yksi näistä pojista oli Paavo Isola, 70, luotsivanhimman poika ja itsekin pitkän uran luotsina tehnyt. Hän muistaa, kuinka luotsit olivat elämän parkkaamia, nauravia miehiä. Ja miten toisinaan tarinan kertojiksi saatiin pitkän matkan luotseja. Silloin puheessa vilisivät eksoottiset maat ja tuontitavarat, joiden olemassaolosta pojat eivät olleet osannneet haaveillakaan. Joskus työvuoronsa päättänyt luotsi korkkasi mereltä saadun hollantilaisen pontikkapullon ja silloin tarinat saivat aivan omalaisensa värit. Poikalauma ahmi tarinoita ja kiinnostus merta kohtaan kasvoi entisestään. Kaikki jännä tuntui tapahtuvan merellä.

Marjaniemen raittia 1950- luvulla. Todennäköinen valokuvaaja Kullervo Keskinen.

Marjaniemen raittia 1950- luvulla. Todennäköinen valokuvaaja Kullervo Keskinen.

Tuolloin Marjaniemessä kesänsä viettäneet olivat kalastajia, merimiehiä ja luotseja sekä heidän lapsiaan. Vieraita Marjaniemeen saatiin harvoin. Sinne johtava tie oli vielä 50-luvulla metsikköinen kinttupolku. Vain juhannuksena väkeä oli normaalia enemmän. Muulloin kaikki tulijat pantiin hyvin merkille. Paavon mieleen on jäänyt sinisellä moottoripyörällä Marjaniemeen saapunut tuntematon mies. Yksin moottoripyörässä olisi ollut pojille riittävästi ihmeteltävää, sillä sellaisia ei ollut saaressa montakaan. Lopulta itse mies hämmästytti kuitenkin enemmän. Moottoripyöräntarakalla keikkuivat väripaletit ja maalauspohjat. Saavuttuaan mies pystytti teltan rannalle. Pojat olivat uteliaita ja he parveilivat miehen lähettyvillä. Lapsien silmiin sellainen mies oli outo, joka istui jouten rannalla. Merenkävijöiden lapsina he olivat tottuneet siihen, että heidän isiensä työ oli vastuullista ja fyysisesti raskasta. Paavon sanoin ”kalastajat kalasti, merimiehet seilas ja luotsit olivat jatkuvasti kiireisiä”. Näin ei olekaan ihme, että poikien oli aluksi vaikea käsittää kuinka tällainenkin ammatti saattoi ihmisillä olla. Tyypilliseen, veikarimaiseen tapaansa pojat suunnittelivat erilaisia kepposia, kuten teltan kaatoa, miehen varalle. Toisin kuin lukuisten muiden telttailijoiden kohdalla, suunnitelmaa ei koskaan pantu täytäntöön. Sillä päivien saatossa pojat tutustuivat mieheen, joka osoittautui varsin mukavaksi. Oikealta ammatiltaan mies oli keuhkoparantolan lämmittäjä, mutta myös innokas harrastelijamaalari. Pojat saivat pian huomata, että mies oli hyvin tuottelias ja maalasi paljon. Pojat oppivat kokonaan uudenlaisesta maailmasta ja ystävystyivät miehen kanssa. Kesän saatossa mies tutustui myös luotseihin ja viihtyi luotsituvassa tarinoimassa. Vaikka Marjaniemessä ei yllätysvieraita juuri nähty, ei ollut harvinaista, että jo tuolloin kuvataiteilijoita saapui Hailuotoon. Saaren maisemat ovat olleet inspiraationa lukuisille kuvataiteilijoille jo vuosikymmenien ajan.

IMG_1911

Marjaniemen mökkejä elokuussa 2015

IMG_1918

Luotsikutterit Marjaniemessä elokuussa 2015

Lähteet:

Jylkkä-Karppinen K. & Koskamo A. & Kuusela K. & Ylimartimo T. 2008: Hailuodon Marjaniemen luotsi- ja majakka-asema. rakennushistoriallinen selvitys. Kulttuurintutkijain osuuskunta Aura.

Vieru E. (toim.) 2004: Pensselit santaan. Oulun taidemuseon julkaisuja 47/2004

Mustavalkokuvan nettilähteenä on ollut Suomen majakkaseuran sivusto. (Kyseinen kuva löytyy julkaistuna teoksesta Merilä E. 2003:Toisten Nurkista. Hailuodon kulttuuriympäristöohjelma.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s